Sanovat, että elämä välähtää filminauhana silmien edessä kun on kuolemassa, tai vaaran paikassa jossa luulee kuolevansa. Kävin eilen, vai oliko toissapäivänä varmistamassa että mulla on vielä lyhyemmät kutrit kun vaimolla, joten nuorimmaisen kansaa parturiin. Pikkujäbälle kesätukka, ja mulle taas 1 millisellä käytännön kaikki pois. Puolessatoista kk:ssa olikin ehtinyt jo tukkaa muodostua, joten katselin siinä kun hiuksia alkoi tippumaan peitteelle, ja siitä lattiaa kohti.

Ilman rillejähän minä en mitään näe, mutta huomasin selvästi erottavani harmaata epämääräistä omien ehdottomasti tummien hiuksien seasta. Nopea assosiaatio harmaista hiuksista vanhuuteen, ja koska meillä ei ole parturitädin kanssa mikään keskustelukerho, niin siinähän ehtii hyvin kelailla elämää tähän asti. Jokainen harmaantuva hiustuppo tuntui yhtäkkiä symboloivan menneitä tapahtumia elämässä. Äkkiä olinkin kelannut sitä filminauhaani lähes transsissa; ensimmäisiä lapsuuden muistoja Joensuussa, koulu, kaverit, ja ensimmäiset harrastukset Ruokolahdella, muutto Saudeihin, upeat ajat Riyadhissa mitä mukavimpien ulkomaalaisten kavereiden kanssa, kesät isovanhempien luona Mikkelissä ja Keuruulla, jokunen kuukausi Korsossa, Porvoo ja nuoruus + kaikki siihen kuuluva, salibandyura, perhe, lapset, nykytilanne.

Paljon ehtii miettiä siinä vartissa, ennenkuin parturi herättää näyttämällä taas tutusti sitä niskapeiliä. No, se nyt edelleenkään yllätä kun on koneella ajettu. Mitähän tähän nyt sanoisi? Mietin taas että huudan 'EI PERKELE, MITÄ SÄ OOT TEHNY??!!!!', mutta tyydyn toteamaan, 'hyvä, nyt taas pärjää hetken'

FB:ssä jokunen vuosi sitten pyöri tuo, olisiko ollut '25 asiaa itsestä' tai jotain vastaavaa. Tähän mahtipontiseen elämä -teemaan, sopien laitanpa tuohon alle, jos löydän, oman settini, ehkä vähän muokattuna: Jep, muutama päivitus tuolla vinolla tekstillä, mikäsenniminytoli..

1. Olen kotoisin oikeastaan en mistään, sillä ennen yläasteen päättymistä olin ehtinyt asua Mikkelissä, Joensuussa, Ruokolahdella, Saudi-Arabiassa, Korsossa ja Porvoossa. Ruokolahti oli kuitenkin ensimmäinen 'koti', vaikka Joensuusta jäikin mukaan Kiekkopoikien pipo.

2. Muuttopäätös Saudi-Arabiaan ei ollut mikään helppo paikka 8-vuotiaalle klopille, joka oli tiiviissä kaveripiirissä mukana fudiksessa, lätkässä, ja jopa suunnistuskoulussa. Maantieto oli sen verran hyvin hanskassa, että tiesin kohteen olevan pirun kaukana jossain etelässä.

3. Ykkös- ja kakkosluokalla vihasin suunnistusta (suunnistuskoulussa pelattiin vissiin fudista aika paljon, en kai mä muuten siellä olisi ollut...) ja yläasteella hiihtoa. Hiihtosuunnistus sitten... aivan..  Intissä jouduin hiihtämään ja oli millien päässä etten törmännyt hevoseen. Nyt suhde hiihtoon on terve. Äärettömän hyvä kuntoilumuoto, vaikka tekniikka on edelleen n.  6.vuotiaan tasolla

4. Ukkini vei minut kesälomilla aina MP:n (Mikkelin Palloilijat) kotipeleihin ja kiskalta sain Pluto namiaskin mukaan (se vihreä, jossa punaisia ja vihreitä karkkeja), ja olin yleensä pallopoikana maalin takana pelit. Hämärästi muistuu mieleen SM-sarjan siniset vastaan punaiset derbyt: MP - MiPK, eli Mikelin pallokissat. Eli fudiksessa suosikkijengi on siis edelleen MP! (onkohan sitä jengiä enää olemassa..) ..ja välillä näen edelleen unta että jostain kaupasta löytyy Pluto askeja.

5. Kouluvuodet Saudi Arabian International Schoolissa olivat suorastaan epätodellisen upeaa aikaa. N. 2500 oppilasta, eri kansalaisuuksia,  ei-muslimeille tarkoitetussa koulussa, omassa pienessä kuplassa poissa muusta (arabi)maailmasta. Vuorotellen viikonloppuisin eri kavereiden ’compoundilla’ eli firmojen isoilla, muurilla suojatuilla asuntoalueilla yökyläilemässä. Hengailuja alueiden uima-altailla kuumassa itämaisessa yössä.. priceless.  Pidän edelleen yhteyttä muutamiin entisiin koulukavereihin ympäri maailmaa. Tämän jälkeen Korso oli lievästi sanottuna kulttuurishokki.

6. Muistelen lämmöllä sitä mistä koko salibandyurani sai alkunsa, eli Porvoon ZSKA:ta, sitä tiivistä yhteisöä, johon ei edes liiganousun jälkeen otettu kuin muutama täydennys, nekin tavallaan omaa porukkaa jo..  Tippuminen toki saman tien liigasta, mutta legendaarisen joukkueen tarina hipoi täydellisyyttä.

7. MM-kisojen ja SM voittojen ohella ZSKA:n nousu salibandyliigaan ratkaisevan Manse United pelin jatkoajalla on edelleen yksi hienoimmista muistoista. Tässä yhteydessä terveiset kaikille entisille joukkuetovereille ja kentällä vastaan tulleille, hyvät ystävät on parasta tästä lajista käteen jäänyttä! (..kun ei ehtinyt mulle sitä kultaista MM-lättyä tulla..)

8. Olen pelannut lentopalloa A-junnujen SM-karsinnoissa ja viitossarjatasolla miehissä. Jalkapalloa pelasin myös aktiivisesti ja tavoitteet olivat siinä erittäin korkealla. Valitettavasti tavoitteet ja taidot eivät kulkeneet käsikädessä, vaikka Borgåbladet hehkuttikin joskus Heikkisen akanpojan tekniikalla ja lahjoilla. Taas yksi hukattu lupaus.. tosin nopeus ei olisi riittäny, 100 m meni kerran hirveeseen myötätuuleen just alle 20 sekuntia.

9. Kertasin lukiossa toisen luokan, ylimielinen suhtautuminen matematiikkaan kostautui, kun laajan oppimäärän yhtälöt ei yhtäkkiä enää auennutkaan.. Kannatti kerrata, sillä tapasin nykyisen vaimoni lukiossa.

10. Yhteydenpitäminen tuttuihin on jostain syystä minulle ylivoimaisen vaikeaa. Kiire on aina ilmeisen hyvä tejosyy. Onneksi suomalaiset äijät pystyy jatkamaan juttua just siitä mihin jäätiin esim. 3 vuotta sitten!

11. Jossain vaiheessa kun lapset ovat kaikki isompia haluaisin tehdä perhelomamatkan jenkkeihin, itse junnuna Disney World oli vaikuttava, pitää munkin pentujen se paikka tsekata.

12. Itse tavoittelen vielä pääsyä Cedar Pointiin joskus!! check out their website..

13. Seuraan huolestuttavan vähän fudista nykyään!!En jaksa enää seurata kokonaista fudispeliä alusta loppuun paitsi MM tai EM - kisojen aikana tai joku CL finaali, huolestuttavaa, tiedän, mutta kun Greys Anatomy tulee samaan aikaan kun CL.. tää nauratti mua, kunnes tajusin että ei helevata, eihän toi ole edes vitsi.. Nykyään tilanne sama, sarja on varmaan vain vaihtunut.

14. Meksikon kisat 86 olivat kaikkien aikojen huikeimmat, tämä ei ole mielipide vaan fakta! Pelit tulivat sopivan myöhään ja suoritukset ja maalit olivat komeimpia ikinä.. Ei pelkästään kuningas Mara, vaan myös Josimarin ylänurkka 40 metristä, Platinin läpisyötöt, 'iloiset' tanskalaiset, semi-ärsyttävä Lineker, ja muut suuruudet joita FB-generation ei ehkä muista: Altobelli, Butragueno, Laudrup + Elkjär, Matthäus, Völler....  Tämän päivän lisäys.. 2014 oli hienot kisat. LÄHES Meksiko 86 tasoa..

15. Minulla on oikeasti välillä ikävä Ruotsia, ja ruotsalaista elämäntyyliä ja heidän tapaa saada itsensä tuntemaan maailman navalta. Täällä kaikki BB-finaalit ja Euroviisusetit, kunnolla vaan ja ison maailman meininkiä, eikä mitään pikkupajoissa puuhastelua.. Urheilugaalassa oli jo yritystä.. Enää puoli valovuotta ollaan perässä.

16. Lapset ovat kuitenkin aika mahtavia, ja vaikka näiden kanssa hermo menee välillä, niin mun perhe on mulle kaikkeist tärkein!!! Silti viihdyn ja pystyn olemaan yksinkin ja osaan nauttia myös hiljaisuudesta ihan issesseen..  sosiaalinen erakko…

17. Olin meidän likkojen vauva-aikana ihan liikaa poissa. Viivi hyväksyi mut vasta suunnilleen kaksvuotiaana nukuttamaan sitä. Stadiumissa duunissa kun oli, niin jos ei ollut iltavuoroa, niin oli treenit. Himassa joka tapauksessa n. klo 21 joka ilta.. Aada kun oli alle vuoden vanha, niin oli pieni tauko peleistä. Silloin omakotitalon rakennusprojekti vei kaikki illat, ja kun talo oli valmis, niin vahingossa pelit jatkui...

18. En ole alkuunkaan mökki-ihminen, parhaimmillaan on kiehunut jo 5 minuutin jälkeen.. Kesällä pakollinen 1 viikonloppu on maksimi. No.. ok.. 2 viikonloppua, viimeinen tarjous..

19. En voisi ikinä lähteä mukaan Pelkokertoimeen, korkeat paikat, ötököiden syöminen ja käärmeet inhottavat. (Nimimerkillä pienenä paljain jaloin käärmeen päälle astunut)

20. Vihasin Big Brotheria.. silti sitä tuli tuijoteltua harva se ilta. Sen sijaan Survivoriin osallistuisin heti! Pienessä koukussa olen nimittäin Survivoriin ja Amazing Raceen.. ja toki Jack Bauerit oli pakko nähdä, vaikka alkoi välillä tuo juonenkäänteiden uskottavuus rapisemaan...  Tällä hetkellä siis Dexter on huikea, ja muutama muu sarja työn alle kohta.

21. Tavoitteemme perheenä on pysyä nykyisessä kämpässämme vähän pidempään.. Nyt kun Ruotsista takaisin muuton jälkeen (toukokuu 2008) ehdimme jo kerran muuttaa täällä Porvoossa, niin laskin että olemme vimeisen 8 vuoden aikana muuttaneet 8 kertaa.  Kirjoitin tuon siis 3 v sitten. Olemme onnistuneet tässä tavoitteessa

22. En ole suostunut mihinkään koulutus/valmennushommiin kuin kerran (leirin vetäjänä Jönköpingissä), ja tuntuu vahvasti siltä että en aio koskaan siihen juttuun lähteä. En mä veskareillekaan osaisi sanoa muuta kuin perinteisiä 'koetahan väistellä mahollisimman vähän niitä palloja' tai Nykkymäinen kannustus talvella 2002 ennen kotikisoja yhden huonon pelin jälkeen: 'rupeehan ottaa koppeja niin pelit jatkuu..  Nyt tietysti kun tällä kaudella olen käväissyt Naiste, B, C, D tyttöjen aitoissa, sekä pidän mv treenejä viikoittain, niin voidaan todeta että aina ei mee niinku luulee…

23. Kävin katsomassa toisen livekorismatsin viimeiseen 19 vuoteen (edellinen oli joku euroliigan peli Norrköping - Moskovan mikälie). Kun kerta meidän Viivi 7 v on valinnut nyt koriksen, niin ehkäpä siinä voisi vaikka olla jollain tavalla mukana.. todennäköisesti ei kuitenkaan, mutta, mutta...   Vanhaa tietoa tässäkin. Koris jäänyt, osittain kiitos Tarmon politiikalle, ja Salibandy on peli meille kaikille

24. Äh emmäjaksa enempää, eiköhän tossakin oo noita rivejä jo tarpeeksi.. tohon loppuun vielä nolohko klassikko:

24,5. SSV:n Santtu Manner, tuo Hämeenlinnan varjoisien kujien lahja Suomen salibandylle.. kaverilla oli treeneissä tapana huudella terävä 'Homooo!!!' karjahdus kun upotti jonkun vedon läheltä veskarin selän taakse, ja perään virne/räkänen nauru. Tämä siis oli jokunen vuosi sitten lähes tavaramerkki tuolle huikealle maailmanmestarimiehelle.

Niinä aikoina olin Stadin keskustassa ja näin Santun siellä. Santtu ei huomannut meikäläistä, joten kävelin siihen heebon taakse ja ajattelin hetken mielijohteesta tervehtiä tavalla jota jannu osaa varmasti arvostaa; eli korvan juureen sellainen käheä kuiskaus 'homooo..'

Kaveri kääntyi minuunpäin, sekunnin kestänyt katseitten vaihto ja en tiedä kumpi oli enemmän hämillään, minä vai tuo pirun paljon Santtua muistuttanut heebo...