Aamuherätys oli tuskaisa. Aika loogista, että kun on vetänyt hyvät, sikeät 7 h unet, niin ensimmäinen asia mitä aamulla tarttee on.. no, nokoset ja snooze- näppäin..!? Onneksi skidien kouluun viennin ja koirien aamulenkin jälkeen pääsikin jo päikkäreille.

Nyt mennään siis jo 2015. Tasan kymmenen vuotta sitten, olin mukavassa, hyvässä työssä logistiikkamyynnissä. Uran viimeinen Suomen mestaruus oli tulossa vielä, huikea sarja Happeeta vastaan ja bileet Jyppilässä. Likat pieniä ja nuorimmasta jäbästä ei vielä tietoakaan. Paljon on siitä ehtinyt tapahtua. Seuraavana talvena eräs lajilegenda soitteli josko tulisin vielä reenailemaan Porvooseen, kun hänkin oli tulossa. Puoli vuotta siitä eteenpäin ja Ruotsiin piti sitten mennä vielä. Eli muuttoja, duunipaikkoja, epätietoisuutta, muutama hyvä peli, useampi paskempi. Melkoista lentoa ollut sen jälkeen, välillä matalalla, välillä korkealla. Nyt perheessä on sairauksia, työttömyyttä, mutta myös paljon hyvää. Palataan näihin..

Eilen tein tuikitärkeää vaatehuoltoa meidän katastrofaalisessa kodinhoitohuoneessa. Vaimo avasi oven, ja mietin että nyt saan apuja. Ei, laittoikin toisen valon pois, ja sanoi että pärjään kyllä yhdellä valolla, jottei kadulle näy kaikki kauheus. Mä sanoin, että ei prkl, jos mä yksin väännän täällä paikka kuntoon, niin todellakin pidän molemmat valot päällä, onko selvä!!!?  ...tai siis, mä ehkä ajattelin noin, mutta sanoin, kyllä, kulta, niin pärjäänkin.. :)

Varasin juuri hitonmoisen määrän huoneita Prahasta, oman luottokortin numeron annoin, luotetaan että se tosiaan oli pelkkää varausta varten. Nyt kohti halleja taas, ja odotellaan tapahtuisiko työrintamalla mitään. Yhdessä haastattelussa olin, Noudatin ohjetta 'ole vaan oma itsesi' eli en vissiin ole vahvoilla..