..sillä ennen sulkapallon odotettue rematchia ohjelmassa oli tottakai normiaamureippailu koirien kanssa, ja koska kengissä ei ole nastoja niin muutamat melko komeat horjahdukset tuli. Selvisin kuitenkin ilman totaalilippoja.

Coach Strömberg oli järjestänyt meille aamupuntit, joten säbäareenan himmeissä valoissa, turvassa muilta silmiltä, vedettiin tiukka lihassetti. Tai.. mä en juurikaan.. en ihmeemmin koskaan ole punttisalilla viihtynyt, joten muutamat liikkeet tangolla, ja parit vatsasetit riittivät saamaan paikkoja riittävän jumiin. Eli ovela Jupujumiin strategia onnistui vain osittain.

Joten hyvin lähti kuntoilu käyntiin. Sitten siirryttiin se 100 m matka viereiseen halliin. Mä siirryin.. autolla.. Itse pelistä ei nyt klassikkoa muodostunut, vaikka vihiä uusintamatsista saanet C. Bremer ja P. Häkkinen, astuivatkin yhtäkkiä hallin ovista sisään juhlallisesti tuolit käsissään ja istuivat siihen kentän viereen 'onhan tätä nyt kaikissa medioissa hehkutettu'

Melkein sanoisin että Strömbergin peli sekosi siihen, mutta koska johdin siinä vaiheessa 11-1, niin ei ehkä kuitenkaan. Eka erän lopulla meillä kerrottiin, että oikeillä (uusilla) säännöilläkin voisi pelata, eli 21 pisteeseen, joka pallosta piste. Noniin.. huokaisi Strömberg, ikäänkuin syy tappioihin löytyi. Anyway, 3 erää, 3 selvää voittoa, ja mikä tärkeintä, aimo annos liikuntaa. Ok, toiseksi tärkeintä. Voitto on voitto.

Sitten päälle vielä alkuiltapäivään junnu mv treenejä, omat (eli D tytöt) treenit, kauppa, kuuma kana, ja koirat iltaulkoilulle, joten eiköhän kohta tämä päivä o taputeltu. Normisti seuraisi vielä jaksopari Dexteriä, mutta ei.. ja älkää nyt kaikki yhteen äänen huutoko vinkkejä mistä lähdetään seiskakautta hakemaan!! :)