Aamu lähti vauhdikkaasti käyntiin. Alkuun se puoli metriä loskalunta sivuun pihalta, jonka jälkeen skidit kouluun. Sitten erilliset lenkit molempien koirien kanssa, ja sopivasti sitten lumiaura olikin käynyt ja sysännyt järjettömät vallita uudestaan meidän pihaanajoreitille. Eikun uudestaan kolan varteen, ja siis kun käytössä on semmoinen lumilapion ja -kolan välinen työnnin (liekö oikea sana..?) niin siitä kun oikeaoppisesti pelkkää selkää käyttäen latoo, niin pysynee paikat kunnossa.. (?)

Sitten olikin edessä sulkapallotaistelu legendaarista säbäkoutsi Strömbergiä vastaan. Varaston nurkasta löytyi itseasiassa melkoisen hyväkuntoinen Wilson, jolla oli tarkoitus ottaa luulot pois vihulaiselta. Samassa varastonkatsastuksessa löytyi vahingossa avaimet erääseen ruotsalaiseen ongelmanuorten tyttökotiin, joa ehdin olla töissä hetken joskus vajaa 10 v takaperin. Vannoin työpaikkaa vaihtaessa että olin palauttanut ne. Guess not. Löytyi myös rullallinen näyttävää -This side up- teippiä. Ei pakkaushommia varten, vaan saatiin aikoinaa Akilleksen B-junnujen fudisjengin kanssa muutamat tällaiset jolla teippailtiin säärisuojia paikoilleen. Ja olihan se niin hienoa että teippailtiin muutenkin.. Just eli B junnuajan teippi. Olisikohan esim muuttojen yhteydessä pitänyt rankemmalla kädellä heittää sälää roskiin?

Ok, maila kunnossa, sitten autotallia kohti sisäpelikenkiä etsimään. Autotalli oli jo kesän siivoamisen jälkeen tyhjillään, mutta nyt on taas helvetti valloillaan, ja siellä pystyy just ja just seisomaan jos ei hengitä ulos voimallisesti. Onneksi Adidakset jotka sain pelatessani SSV:ssä v. 2002, löytyivät ja ei kun kohti Kokonhallia ja game on!

Alkupallottelua, ja 5 minuutin kohdalla tuntui kun olisi vetänyt jotain tahdon portaita ylös pari päivää putkeen. Coachi pisti stoppareita etukentälle, joihin olisi ehtinyt jos olisin tiennyt niistä viikon etukäteen. Liike oli heikkoa ja luulin että rillitkin huurtuivat, mutta se olikin näkökenttä joka sumeni. Onneksi kroppa hiukan jousti ja suostui tottelemaan, toki tällä massalla kun paino siirtyi vasemmalle, ja sulka suuntautui oikealle, niin ainut mitä auttavasti pystyi tekemään, oli seurata katseella. Sekin tuntui niskassa ikävältä.

Jonkilainen pallopelitatsi on onneksi aina ollut ja tätäkin lajia on joskus tullut ihan paljonkin pelailtua. Strömberg taisteli, rikkoi lähes ranteensa, mutta väänti loppuun asti. Joutui kuitenkin nöyrtymään kun alkushokista toipuneena ladoin tylyt 15-7, 15-3, 15-7 lukemat taululle. Virtuaaliselle taululle, ei meitä varten sentään hallin digitaaleja sytytetty..

Maanantaina uudestaan, on nimittäin erinomaista liikuntaa. Vielä puntti/lenkki siihen alle niin avot. Nyt pitäisi ruokkia itseä ja osaa perheestä. Likat lähti yökyläilemään. Harmillisesti nuo kotipizzan tarjouskupongit tuossa huutelee vieressä. Saahan sieltä jotain kevyttäkin? ..yeah, sure..