Taas on vettä virrannut.. Eletään jo maaliskuun loppua, ja pelit uhkaa vähentyä. Tässä pieni läpileikkaus elisestä ja siihen johtaneesta. Eli Naisten salibandy puolivälierät, ja pikkuisen sivutarinaa. Sulikseen ja muuhun palaan.. ihan kohta..

Eilen oli Porvoon Aurorahallilla melkoinen tapahtuma. Naisten salibandyn puolivälierät olivat edenneet ratkaisevaan 'Game Seveniin' asti, (eli paras viidestä sarja ratkaisevaan viidenteen peliin). Tähän matsiin johtanut sarja Jyväskylän Happeeta vastaan aloitettiin viime lauantaina komealla kotivoitolla. Auroran loistava yleisö nautti, kun PSS pudotteli vaparikuvion toisensä jälkeen huikeasti Happee-nuottaan. FInal Score 7-3, ja tilanne kutakuinkin hanskassa.

Viime viikon sunnuntaina oli Game 2 vierasottelu. Olin itse D tyttöjen kanssa Sipoossa iltapeleissä, jossa likat väänsivät C sarjan päätöksessä kaksi komeaa voittoa, ja päättivät sarjan seitsemään tappiottomaan. Siinä meinasi vaihtopenkillä muutama vaihto mennä turhan pitkäksi, ja jokunen tilannekin sivu suun, kun puhelimesta tulospalvelu ilmoitti kahden erän jälkeen mukavan PSS vierasjohdon 1-3. Kohta uusi vilkaisu: 3-3. Peli etenee meillä, tehdään muutama herkullinen osuma, mites Jyväskylässä? Ei helv.. tappioksi kääntyi! Happee niisti 5-3 kotivoiton.

Keskiviikko ja kotikenttä, 1-1 siis ottelut. Yleisöä jälleen hyvin. Hieno tunnelma! Ollaanhan hereillä ihan alusta asti? 30 sekuntia ja 0-1. Ok, ei olla.. Eipä hätää, porvoolaispainostus tuottaa eka erän puolessa välissä tasoituksen, kun Levälammen salibandysuvun keskimmäinen (-99 syntynyt Annina) iskee ensimmäisen pleijariosumansa. Toisen erän alkuun vieraat iskevät kuitenkin komeasti 1-2. Sen jälkeen jahdataan taas tasoitusta. Happee verkkoa ei kuitenkaan löydetä, ja erän loppuun vielä suihku, kylmä sellainen. Toiselle tauolle 1-3 tilanteessa. Kolmannessakin on paikkoja. Happee veskari ottaa muutaman ison torjunnan. 4 minuuttia ennen loppua veskari pois, ja peli saa uutta elämää. Suomen taitavin nuori rightti Ella Holmberg iskee 2-3! Digitaalit valuvat kuitenkin liian nopeasti. Ei lisäosumia ja pari pakkovoittoa siis edessä.

Perjantain treeneissä on iloinen, positiivinen, luottavainen fiilis. VEskarit saavat omaa settiä, pelaajat käyvät läpi taktiikkaa. Loppuun otetaan sellainen mopoauton kokoinen pallo kentälle, ja pelataan hieman erilaista geimiä trenien loppuun. Lauantain matkaa Jyväskylään varjostaa hyökkääjä Turusen saama pelikielto tuomarin koskemattomuuden loukkaamisesta keskiviikon ottelussa. Kiellosta ilmoitettiin sopivasti n. tunti ennen Jyväskylään saapumista. Tuomari itse ei huomannut pelin aikana kun eksyi Turusen juoksulinjalle, että kontaktia oli tapahtunut. Pelaajan maila oli hieman osunut sitten dumarin nilkkaan. Vahingossa. Kurinpito päätös on hienoa komiikkaa. 'Pelaajalla ei ollut mahdollisuutta saada palloa'  ..eli toisinsanoen tuomaritarkkailija pystyi sanomaan että Turusen juoksu tyhjään paikkaan johon pakki olisi voinut avata oli huono, ei sinne kannata juosta!  Videotallenne, joka on toki Porvoossa aina surkea, eli hallin kulmasta Motorolan vuosimallia 1998 puhelimella kuvattu, ei kerro mitään. Mahdotonta sanoa. Happee omassa vastineessa toteaa varmuuden vuoksi että kontakti tapahtui ja kannattavat ankaraa rangaisusta. Tuomarikin huomasi että sattui. Eli kolme ottelun pelikielto. Noh, tunti ennen pelin alkua ilmoitettiin että käsittely vielä kesken. Saa pelata. Ja pelasikin. 1+1 ja voittomaali!

Eilen sunnuntaina sitten tapahtui. Itse aloitin päivän kuskaamalla lapsia yleisurheilukisaan aamulla. Sieltä ekojen lajien jälkeen läheiseen S-Markettiin, joka ei tietenkään ole auki. Takaisin Kokonhallille. Nuorin poika hyppää pituutta. Meidän D tyttöjen nuorin, -03 syntynyt, osallistuu toki 2x30 m juoksuun, jossa siis kahden juoksun yhteisaika lasketaan. Tätä ennen kuitenkin kuula! Mitenhän tuossa käy, kuula painaa saman verran kuin tyttö. Viitosluokkalaisista vastuksista löytyy jokunen kappale 170 senttistä ja 65+ kiloista työntäjää. Meidän tyttö painaa arviolta ison joulukinkun verran. Ei voittoa. Juoksusta TOP5 eli palkinnoille. Sitten pikavauhtia kotiin, koirat ulos, kamat kasaan, ja stadiin Ruskeasuolle D tyttöjen kilpaturnaukseen. Vahva Åif Sipossta ensimmäisenä, eli paikallisvääntö. Meillä oli teorissa paras kokoonpano, ja mentiinkin nopeaan 2-0 johtoon. Sipoo nousi kuitenin tasoihin. Sitten 2-3 meille. Toisen erän lopussa tuli muutama pikkutälli, ja laitoin pakkaa hieman turhankin sekaisin. Viltistä tuli pelaajia vetämään 1-3 vaihtoa. Tähtihyökkääjän komensin yhdeksi vaihdoksi puolustukseen, vastalauseiden saattelemana. Toinen koutsi tuli kuiskimaan jo, 'voitko lopettaa??' :)   Omasta mielestä tilanne oli hanskassa, mutta saatoimpa hiukan hämmentää pelaajia. Enpä tiedä, niitä voi olla ihan hyväkin välillä hämmentää. Kolmannen erän 3-3 tilanteessa ylivoima ja omissa soi. Ylivoima oli meillä. Onneksi loppuun amsaittu tasoitus ja 4-4.

Tämän jälkeen lähdin, ja jätin toisen koutsin vastuuseen viimeisestä pelistä. Sieltä tuli myös tasuri. Tietysti halusin olla paikalla Auroralla näkemässä ratkaisevan pelin, mutta myös olla paikalla jos jollain pienelläkin tavalla pystyisin katsomtarkkailusta auttaa, tai olla veskareiden tukena, tai jotain, ihan mitä vaan.. Hyötyä nyt ei välttämättä ollut yhtään, mutta ainakin ajatus oli hyvä.

OK, so we are back! Aurora kuohuu klo 18.30. Yleisöä enemmän kuin sopii toivoa. Kaikkien säbäilijöiden huippuhetki, eli ratkaiseva peli nro 5 pudotupelisarjassa. Itse olen näitä urallani pelannut jokusen.. ja 3 kertaa vielä jatkoajalle. Pelin alun perusteella kertoimet jatkoajalle olisivat varmasti yllättävän pienet. Todella tarkkaa peliä. Paikkoja on mutta veskarit pitävät homman nollissa. PSS:llä vaarallinen yv pelin alkuun, ja Happee kokeilee toisessa erässä. No score, ja 0-0 tilaneesta kolmanteen. Auroran kattilan digitaaleille pysähtyy lukemat 41.12 ja PSS:lle jäähy. Ohut osuma mailaan ehkä. Yleisö reagoi, ja koko illan rajua kuittia niskaan saaneet dumarit eivät helpota omaa tilannettaan. En tiedä, ehkä oli hyvin puhallettu. Täytyyä katsoa tuon Motorolan tallenteesta uudestaan. Vaarallinen pyöritys, meidän 'asiantuntijakatsomon' kuvakulmasta katsottuna vasemmalta laidalta loistava syöttö keskelle, ja suora veto. Itse seison ylhäällä kohdassa josta näen täydellisesti laukaisun lähdön. Jengiä on edessä mutta veto suuntautuu tarkasti kohti oikeaa nurkkaa. Maalivahti liikkuu hyvin, teknisesti oikein ja terävästi. Mutta jurri sillä hetkellä omaa virtuaalista hidastusta seuratessani huomaan että mv ei näe palloa. Itse näen vedon koko ajan ja huomaan jo alusta asti väistämättömän. Sopivan korkuinen veto tolppaa hipoen oikeaan nurkkaan, ja katsomo hiljenee. Happee tuulettaa. Tällaisessa pelissä ei 0-1 maalin merkitystä peitellä. Nyt on jatkopaikka lähellä.

PSS jatkaa painostusta, mutta Happee on rankaista uudestaan. Läheltä ensin rimaan, sitten hallin ylänurkkaan. Vielä on toivoa. Tuntuu että nyt roiskitaan koko ajan. Epätoivoisia palloja yksinäiselle piikille. Minuutit kuluvat. Aikalisä kolmisen minuuttia ennen loppua, ja sitten erikoiskenttä painamaan kuudella viittä vastaan. Happee vetäytyy todella tiiviiksi, ja pyöritys on jo näennäisen vaarallista. Pari vetopaikkaakin siunaantuu,mutta ei. Happee purkaa, peliä jäljellä alle 30 sekuntia. Pallo saadaan onneksi nopeasti vastustajan päätyyn. Sekunnit kuluvat. Päädystä loistava syöttö ylös nousseelle pakille, joka pyssyttää suoraan syötöstä erinomaisesta paikasta. Mutta. Happee-veskari on päättänyt että tänään  on ihan ok päivä vetää nollapeli. Pysäyttää ja vangitsee laukauksen. Ja kun tässä vaiheessa kellossa on kuusi sekuntia, niin kaikki tietävät miten tässä käy. Päät painuvat porvoolaispenkillä. Kentällä olevat tekevät vielä kaikkensa, ja Happee-penkillä uskalletaan jo riemuita. Viimeiset pakolliset sekunnit kuluvat, ja urheilu on taas tarjonnut draamaa. Pahimmillaan ja parhaimmillaan.

Kättelyt ja lopun pakolliset rituaalit. Happeelaiset halailevat toisiaan, muutama ilon kyynelkin. Kävelen porvoolaispäätyyn, jossa kyyneleitä riittää, mutta ne eivät tällä kertaa kerro ilosta. Kapteeni Uljua kerää joukkonsa maalin ympärille, sanoo muutaman kannustavan sanan, ja todellisen kapteenin tavoin hoitaa tilanteen erittäin tyylikkäästi. Sisältä viiltää kun katsoo omien tuskaa. Osa taistelee kyyneliä vastaan. Nuoremmilla pelaajilla pelit jatkuvat, mutta heitä harmittaa itsensä lisäksi myös vanhempien pelaajien puolesta. Yritän sanoa jollekin jotain. Huomaan että ei kannata, tähän tilanteeseen ei oikein sopivaa lausetta löydy. Jossain vaiheessa ymmärretään että tämä on yksi hiennoimista asioista mitä urheilu voi tarjota. Suuria tunteita. Viiltävää kipua. Euforista riemua. Tällä kertaa oltiin ottavana osapuolena. Tänä iltana on turha käydä sanomassa, että musertava tappio on hienompaa kuin tasainen 'ei-mitään'.  Nämä tunteen mitä omilla ja vastustajilla juuri tällä hetkellä on, on yksi suurimmistä syistä miksi kilpaurheilua kannattaa harrastaa. Piste.