Näin Juhannusunnuntaina noudetetaan helpon ruuan teemaa. Eli S-Marketin hyllyiltä löytyneet tommoset Paninit uuniin. Pakkauksessa olisi lukenut myös huikea 'tarjoiluehdotus': Lämmitä ja Nauti!  ..no voihan perkele.. En lukenut. Nyt vaan lämmitin ja ihan söin!  Pikkasen kiristelee nyt, vähän tarkemmalla pakkauksen tutkimisella olisin varmastikin myös nauttinut..!

Viimeisimmästä merkinnästä tähän osoitteeseen on kulunut kotvanen taas. Tapahtumiakin on tässä välissä ollut. Alla epäjärjestyksellinen tilanteen purku.

Taustojen ilta. Kesäkuun alkupuolella kokoonnuimme menestyksekkään D tyttöjoukkojen taustojen kanssa Coach Cridun kämpille. Coach ei tyytynytkään perussettiin mitä ruokapolitiikkaan tuli, vaan laittoin riman sen verran korkealle, että meillä kotona tarjotaan jatkossa vain juomaa. Neljä ruokalajia, ja starttipistoolin äänen jälkeen ensimmäinen ruokalaji oli teriyaki kanaa, salaattipedillä toki, ja itsetehty kastike. Mitään valmistavaraa ei tarjolla ollut. Lähimmäs mitä itse olen noin hienoa nimeäkään edes päässyt, on varmaankin nakit ranskalaispedillä.. Erinomainen startti.

Next up.. Metsämiehen nyhtötoast. Eli nyhtömetsoa grillissä optimaaliseen valmiuteen paahdetulla maalaisleivällä. Kilohinnaltaan tuo metso oli kalliihkoa, ainakin jos lentoliput pohjoiseen lasketaan yhtälöön. Huippuhyvää.

Pääsettinä vasikan karetta. Maultaan ja ulkonäöltäkin maagista. Illan viettoon kuului toki reilut, parin-kolmen juoman pituiset paussit. Coach Suntun, Manager Tomin ja minun tehtävänä oli pitää huolta ettei Masterchef kuivu. Onnistuttiin.

Köyhät ritarit kruunasivat neljän tähd.. ruokalajin illallisen. Arvosteluasteikoltaan viiden tähden. Ilma ei ollut paras mahdollinen, mutta talon ulkoterassilla pystyttiin iltaa istumaan, ja parantamaan salibandy- ja muutakin maailmaa, sekä puimaan ensi kauttakin hieman. Ilta venyi melko myöhälle yöhön ja aika kului totutusti nopeasti, kun sitä viettää itseään paremmassa seurassa. Kiitos vielä tästä!

Touko/kesäkuu on mennyt tyttöjen osalta laji- ja fysiikkatreeneissä, mutta kohta seuraa kesätauko. Seuran päättäjäisissäkin meitä muistettiin. Tytöille kunniakirjat ja ruusut, ja meidän Coachtiimi palkittiin Vuoden Valmentaja - palkinnolla.

Muutoin tilaisuus, eli seuran päättäjäiset, ei turhan huikea tapahtuma ollut. Arviolta kolme henkilöä, jotka eivät liittyneet palkinnonsaajiin oli paikalla. Yhteensä max n. 50 henkilöä. Jä tässä ei ole värikynää, vaan rehellinen arvio. Se ei ole kyllä kovinkaan paljon. Toivon hartaasti että jatkossa seura panostaisi vuotuiseen tapahtumaan hieman enemmän. Tilaisuuden pitäisi olla koko seuran yhteinen kauden päätös, jossa olis aluksi nuorille ohjelmaa ja josta esim taustat ja valmentajat voisivat jatkaa iltaa yhteisellä ruokailulla tms. Maybe next year.

Pihallamme oli alkukesästä työmaa. Alkuperäisten asukkaiden maahan upotettu uima-allas sai puisen katon päälleen. Nyt siis pihaa komistaa uunituore terassi, pinta-alaltaan noin.. riittävä. Eli 40+ m2. Paviljonki, jossa ruokailumesta + ulkohuoneestamme ruodattu ulkosohvakalusto. Rommiterden nimellä kulkee tässä vaiheessa, katsotaan jääkö pysyväksi.

Lähitulevaisuudessa siintää jo Prahan keikka, johon siis tyttöjengin kanssa olemme menossa. Lähtö parin viikon päästä, ja odotuksissa on mukava loman ja urheilun yhdistelmä, jossa pelaamme yhden treenimatsin ja osallistumme jättisuureen Prague Gamesiin. Matkaraporttia jossain muodossa seuraa.

Keskiviikkona alkaa Provinssi, ja ajattelimme uhmata nuorten neuvoja siitä, että 30+ ikäisten ei kannata festareille lähteä. Lauteilla keskiviikkona kuitenkin päästara Muse, ja esim Von Hertzen bros, joten teknojäbät voi tällä kertaa jäädä pleikkarin ääreen.

Niin, olihan meillä kauden omatkin päättäjäiset! Tytön vietiin bussilla Pyhtään suuntaan, ja Sirius Sporttiin. Siellä oli tarjolla muutamia kiipeilyratoja, eli valjaat kiinni ja korkeuksiin. Kaikki suorittivat hienosti. Paitsi minä. Pysyin maan kamaralla, koska korkean paikan kammo on valtaisa. Keittiöjakkaran ylin askelma tuottaa jo tuskanhikeä. Se on se kun joutuu itse liikkumaan, joka tuottaa tuskaa. Näin arvelen, koska ole silti vuoristoratafriikki. Mitä nopeampi ja korkeampi, sen parempi. Noi vapaapudotusjutskat kuitenkin pelottaa..

Mennäänhän nyt näillä, ja kokeillaan palata nopiammin. Pahoittelen muuten jälleen huonojen vitsien vähyyttä.