PE 10.7

Aamupala as usual.. Mehut, kokkelit (muna), nakit, sämpylää, ja terassilla tietysti nautittuna, koska sää suosi. Klo 11.30 oli peliaikamme, ja tarkkaan sarjataulukkoja tutkittuamme huomasimme saaneemme varmaankin hankalimman mahdollisen vastuksen, minä lohkovoittaja voi saada. A-lohkossa pelattiin ristiin paljon, ja vastustajamme, svedulaislegendajengi Pixbo, oli voittonut lohkovoittajan, mutta jäänyt kuitenkin jonkun tappion, ja maalieron myötä neljänneksi. Eli do or die heti alkuun.

Jatketiin alkulämpöjen ja valmistelujen suhteen kuitenkin normikaavaa. Ei turhia palavereja tällä reissulla, ja alkulämmöt jälleen pihahöntsää. Hyvällä fiiliksellä unohtamatta missään vaiheessa että ollaan lomareissulla. Pelit ollaan kuitenkin vedetty hyvällä taisteluasenteella, joten turha lähteä kentän ulkopuolella liikaa stressaamaan.

Pixbo tuli kovaa, joukkueessa oli paljon taitoa ja voimaa. Tasaisen ottelun avaushäkin iski vihulaiset, mutta onneksi saatin peli tasoihin vielä ennen taukoa. 2 x 15 min peliajalla hommat ratkeaa usein pahuksen nopeasti, joten toisen erän alkuun tullut kylmä suihku harmitti. 1-2 osuman jälkeen kuitenkin meidän peli parani, ja Kapsu ja Mixu veivät meidän johtoon, erittäin äänekkään kannattajajoukon edessä. Jännitys säilyi kuitenkin kun svedut tyypilliseen svedutyyliin nousivat tasoihin viimeisen kympin alussa. Melko nopeasti saatiin riemua lisää kun mokke-Ansku heitti Aada läpi, ja 4-3 tilanne meille. Vielä kruununa 5-3 tyhjiin, ja maajoukkuehengessä taisteltu hieno voitto toi jatkopaikan.

Otteluaikataulu toi haasteita. Jäädäkö hallille notkumaan vai ruokailu ja hotellille.. altaalle..? Hallisafkat ja puitteet olivat sen verran hyvät, että ainakin ruokailu täällä. Jono safkatiskille, ja kiva sää, + paljon hehkutettu tennismatsi saivat suurimman osan jäämään. Klo 17.30 oli seuraava peli, vastassa vahva tsekkiseura Tatran. Kanapihviä naamaan, ja koutseille suuntaa-antavat Crowmoorit + oluet. Tennismatsissa puitteet olivat hienot. Laadukas massakenttä, ja tukuttain pallotyttöjä. Sir Virran syöttö ei kulkenut, joten jälki oli rumahkoa. Suihkut ja eikun siideri/olut osastolle vielä, niin tilanne oli tuloksesta riippumatta mieleinen. Aika kului suht nopeasti, vaikka siidereiden lukumäärä oli puitteisiin ja säähän suhteuttettuna hävyttömän alhainen. Mutta pelipäivä = duunipäivä.

Tähän peliin oltiin hieman odotettu vastaan kovaa ruotsalaisjengiä, Täby Angelsia, joka voitto lohkonsa, mutta ei, hävisivät tsekeille, joten Tatran odotti tartanilla. Tai muovilla.. tiukka 2 x 20 min (playoff peliaika) luvassa. Kapu Nea oli hotellilla kuumeesta toipumassa. Eli tasan kymmenen kenttäpelaajaa, joista pari semiloukissa..

Ottelu oli kaksijakoinen. Aada-Viivi sisarustutkapari väsäsi 1-0 aivan alkuun. Mutta ensimmäisen vartin jälkeen taululta löytyi lukemat 1-1. Erän loppuun saatiin kuitenkin hyvään paikkaan johtomaali kun Kapsu iski 2-1. Toinen erä oli meidän Hornettien näytöstä. Mixu, Kapsu ja Lotta latasivat viiden minuutin välein lukemat jo 5-1:een. Ottelun viimeinen noudatti aiemman pelin kavaa: mokke-Ansku heittää ja Aada viimeistelee. 6-1 siis loppulukemat.

Turnausaikataulun haasteet jatkuvat. Välieräpelin alkamisaika klo 20.50. Ei pronssiotteluita, sen pelin hävinnyt lähtee lepäämään, ja saa nukkua rauhassa. Voittaja saa palkinnoksi finaalipaikan, ja lähtee niinikään lepäämään, mutta ei pitkäksi aikaa. Finaaliaika lauantaiaamu klo 8.30.

Pientä ruokaa tähän väliin, ja meidän pesueesta nuorempi, Aada, ehti kahden muun 'minionin' Taimin ja Nopin kanssa rapata ranskalaiset pöytään. Vanhempi, Viivi, katsoi Carbonara annoksen kokoa. Ei haittaa, minä syön loput. Joten 2,5 euron annos, iso ja itseasiassa helvetin maukas, riitti yhteiseksi mainiosti.

Vastassa klo 20.50 Huddingen toinen jengi. Vahvoja, isoja, kovia, taitavia. Joku sanoi että tuo Tukholman seudun tyttösäbäylpeys ei tässä ikäluokassa ole juurikaan hävinnyt. Meillä jälleen normivalmistelut; nopea ulkohöntsä, ja hiukan hyppelyä. Latausta riitti, kun svedutaustatkin osaavat kannustaa aika kivasti omiaan.

Tässä turnauksessa olin löytänyt jälleen itsestäni muutamia piirteitä, joita en niin välittäisi nähdä. Ilmeisesti osaan sittenkin elää tunteella näissä... Mutta, vähän liikaa huutoa. Huusin tuomareille, omille pelaajille (pahoittelut), ruotsalaisvalmentajille, tsekkivalmentajille, ja jollekin svedupelaajallekin. Viimeisimmät huudot tässä pelissä. TAitavat ja nopeat likat turvautuvat asioihin jotka eivät kuulu lajiin. Vetäjät meidän pelaajia tukasta, tarjoavat nyrkkiä selkään maalinedustilanteessa, löyvät mailalla nilkkaan.. Käyn huutamassa svedukoutsille englanniksi aika kuuluvalla äänellä, että voitko sanoa noille.. pelaajillesi että tuo ei ihan sovi, muuten alkaa tapahtumaan täältäkin.. Huh, verenpaine nousi. Yksi likka kaatui ja semitahallaan jatkoi mailansa liikkee Lotan naamaan. Yksi oli iskemässä kirveslyöntiä Ronjan nilkkaan, mutta pysäytti sen viime hetkellä. Sille sanoin nopeasti jotain. 'Enhän mä koskenutkaan sitä' hymyili pikkupissis ja lähti pois.

Niin, kentälläkin tapahtui. Laura 1-0, Mixu 2-0, jonka jälkeen harmillisen nopea 2-1 kavennus vastustajilta. Oltiin välillä kovassakin paineessa, ja toisessa erässä taisi kolahtaa tolppakin, mutta perinteinen 'jos et tee niin kaveri tekee' toteutui. Viimeinen vartti oli meidän, ja pelillisesti jyrättiin vajaalla kahdella ehjällä kentällä Huddingen yli. Kapsu ja Mixu johdattivat joukkoja, Mixu iski kolme ja Kapsu syötti saman verran. Loppulukemat 5-1, ja Den Glider in ilahdutti jälleen suomalaisia.

Ulkona ilta oli pimennyt, Beach Volley kenttien hulppea iltavalaistus johdatti meidän viimeisen kerran pois miellyttävältä ja meitä hyvin palvelleelta Hamr hallikompleksilta.

LA 11.7

Finaalipäivä. Sen lisäksi että peli oli 8.30, niin paikka oli kohtuukaukana. Herätys n. klo 6.05 (tasan kuudelta olisi aivan liian aikaisin), ja aamiainen klo 6.30. Normisti vasta seiskalta, mutta hotelli venyi nyt hienosti meidän takia. Ruotsalaispojat (joiden kanssa toki eilenkin väsyneet taistelijat ehtivät hetken jos toisenkin viettää) ihmettelivät miten olimme voineet voittaa Huddingen. Tänään oli kuitenkin uusi päivä, ja uusi peli, vastassa kotoSuomen Pirkat. Kamat kantoon, ja reippailu kuntokujaa alas ratikalle, josta keskustan liepeille metroasemalle. Metrolla kohti O2 areenaa. Tällä kertaa käveltiin loppukohteessa O2 areenan ohi, lähellä sijaitsevaan Spartan kotihalliin, ja puitteet olivat sielläkin ihan ok. Molemminpuoliset katsomot, arviolta 2000 katsojaa vetävä halli. Ei paha.

Oltiin silti vähän turhan myöhään paikalla, mutta alkulämmöt sentään hallissa ehdittiin vetää. Samalla kuulutettiin joukkueiden kokoonpanot. Sitten jengit sivummalle, ja juhlalinen sisääntulo, jonka jälkeen vuorossa kansallislaulut. Noh, laulu. Itse olin taitavasti vesipulloautomaatilla, mutta kuulon varassa fiiliksessä mukana. Tämän jälkeen avauskokoonpanojen esittely, ja finaali oli valmis alkamaan.

Olisi ollut hauska tietää olisiko meillä ollut mahdollisuuksia, mikäli olisimme pystyneet alun roikkumaan mukana. Pirkat tuli kuitenkin vauhdilla, ja alle viidessä minuutissa tilanne oli 0-2. Muutama puolittainen paikka saatiin, ja kerran kolahti raudatkin, mutta jäähy erän loppuun ja 0-3 taululle, niin peli oli pelattu. Yritimme valaa vielä uskoa ja taistelua, mutta paras terä oli hävinnyt. Nea pelasi muutaman vaihdon, mutta ei oikein pystynyt, joten verkkarit päälle. Lotalla ei jalat kantaneet. Viivi roikotti kättään, johon sai eilen osuman. Mixu klenkkasi jo matkalla metroon. Aadan kantapää oli klesana, ja juuri ja juuri pystyi kävelemään esittelyyn. Viisi minuuttia kakkoserään, ja taululle 0-4.

Noh, aikalisä, ja yritetään loppuun asti. Veskari pois ja Viivi laukoo 1-4. Too little too late, ja Pirkat viimeistelee loppulukemat 1-5, ja ottaa kultaiset mitalit, ilman että jää mitään varaa selittelyyn. Vastassa oli, ja siis on Sm-karsinnoissakin, erittäin hyvä joukkue. Pikainen kokoontuminen maalin ympärillä, jossa pääsimme nopeasti positiivisiin fiiliksiin hienosti menneen turnauksen vuoksi. Onnitelimme ylivoimaista mestaria, mutta joukkuekuvasta näki, että surullisia ilmeitä löytyi vielä muutamilta.

Ansaittua vapaata. Hallin viereinen Harfa ostoskeskus, jossa jo iloisempia ilmeitä. Siirryimme tänne lähes kaikki suoraan. Kinkkiruokaa, purilaisia, jätskiä. Ja lopulta tuttu paikka. Hotellin uima-allas, ja illanviettoa ihan tyttöjen kesken. Tai osalla poikien kanssa..

Nopeat päikkärit/power napit. Sitten sir Virta herätteli ja mietti että joskohan jo viiniä tuhottaisi? Noh, viestit menemään että meidän terdellä on bileet, ja kun sopivasti managerin terde oli siinä vieressä, niin skumpat poksautettiin, viini virtasi ja musiikki soi miedän tuplaterdellä. Ilta vierästi erittäin rattoisasti, kunnes alkoi pikkuhiljaa hämärtämään. Jatkosuunnitelmat olivat selkiytyneet. Joten Tomppa manager, Coach Cridu, Timi, minä, ja pariskunta Virta, siirryimme vanhan kaupungin kupeeseen, jossa hiukan tunnelman aistimista, ja lopulta ruokailu viihtyisässä terassiravintolahässäkässä. Toimiva ilta! Muut jatkoivat tästä vielä baarin, kun taas itse suunnistiin Ambassador Casinolle livepokerin perässä. En sitten tiedä oliko tyypillinen lauantai, mutta klo 12, ja kohtuulliset jonot pelipöytiin, niin heitin hanskat tiskiin ennen ensimmäistäkään kättä. Ja kun pokerihuone oli vielä tupakansavuisempi, kuin olin odottanut (vaikkakin tiesin asian laidan) niin ounastelin että en viimeisenäkään iltana palaa.

En jaksanut muita lähteä etsimään, joten pinnisin esiin sen erakkomaisen osan itsestäni, ja rauhallisesti kävelin, suunnistin kohti jotain maanmerkkiä mistä löydän hotellille. Kun Prahassa asuva brittileidi opasti minut joelle, ja kertoi että ratikan numerot ovat yöliikenteessä täysin eriävät norminumeroihin, niin olin taas jäljillä. Vaikka muutamia hämäränoloisia haahuilijapiripäitä näkyi, niin melko helposti pääsin hotellille ennen klo 0200. Muut tulivat tunti siitä, otaksuin kuulon perusteella..

SU 12.7

Rauhallinen aamu, mukavat yöunet aina jopa muutaman minuutin yli ysiin. RAnkan kisaviikon jäljiltä, taustat ja pelurit raahautuivat omaan tahtiin aamiaiselle. Hain itse jopa hieman vaihtelua, ja radikaalisti kahden nakin sijaan menin ja puolitin yhden nakin. Eli kokkelit, ja 1,5 nakkia. Tutusti edelleen sämpylät ja mehut.

Illalle oli sovittu 'yllätys'synttäriallasbileet Nopille ja Taimille. Suunnitelmana oli että kaikki lähtevät puolilta päivin kohti kaupunkia. Iso Palladium ostari oli kohteena, ja optiona myös viereinen vanha kaupunki omine kohteineen. Tämä aiheutti sähköä hotellilla. Pojat nimittäin olivat poistumassa. Seurasi kuhinaa. Nykypäivän sometekniikka ei auta kun ikävät iskevät. Osa olisi väkisin halunnut jäädä, mutta ei, kaikki lähtevät yhtä matkaa. Viimeiset piinavaat hetket, ryhmähalit (ja yksittäishalit..) ja pian osin itkuinen porukka suuntasi ratikalle. Viimeistään tässä vaiheessa aikuisillekin valkeni, että tässä olikin tositunteet kyseessä.. :)

Palladium, ja ruokailupoliittisesti fantastinen mongolialainen toimi. Myös kaupantekoon tuli puhtia, kun vähän sälää ja tuliaistakin löytyi kyytiin. Vanhassa kaupungissa piipahdettiin melko huikeassa suklaakarkkitehdaspuodissa. Ambassadorinkin ohi kuljettiin, mutta aikataulu yhdistettynä savuiseen huoneeseen ei houkutellut.

Hotellilla osa sydänsuruista oli unohtunut, ..ei kaikki, mutta osa.. Taimin ja Nopin synttärit eivät ehkä iiihan yllätyksenä tulleet, mutta mainio tapa viettää iltaa altaalla, lahjojen jaon, iloisten ilmeiden, jätskin ja muun herkun parissa. Uimassakin käytiin, totttakai. 

Illan tullen aikuisosasto siirtyi hotellibaarin terdeltä yhteiselle aterialle. Family Kariniemen isäntä oli aiemmin nauttinut erinomaisen Rumpsteakin, jota suositteli, ja Sir Virta halusi testata. Osa mietti vielä nälkätilannetta, mutta lopulta kaikki päädyimme ruokalistat edessä päivällispöytään. Tarjoilijalle minä ja Timi ilmoitimme juhlallisesti Rumpsteakit ja Sir Virta myhäili vieressä odottaen vuoroaan. 'Rumpsteak for me also!' 'Sorry those were the last ones..'  Oh, for fucks sake.. Noh, vastaavanlainen, jopa hieman arvokkaampikin pihvi löytyi.

Päivällinen eteni mukavissa merkeissä, ja vaikka juttujen laatu tutusti laahasi, ja monissa kohtaa mentiin siitä missä aita joskus oli, niin naurua riitti. Osan kanssa jatkettiin vielä jälleen meidän huoneen terdelle, missä jokunen siideri ja viinilasi laitettiin vielä tuulensuojaan. Arviolta siinä klo 1.30 - 02.00 we called it a night. Or a week.

MA  13.7

Viimeinen aamianen. Ja pakkaamiset loppuun. Hotellilta saimme neukkarin, johon varastoimme tavarat. Sitten iltapäivästä kaupungille melko vapaamuotoisesti. Illan taksikyydit tulevat hotellille, joista osa olisi lähdössä n klo 17 korvilla, mutta valtaosa yökoneella, joka olisi Helsingissa yhdeltä yöllä. Viimeiset ostokset, Palladiumin ravintolamaailman Running Sushi mestan loistava 'kanaa punaisessa curryssa' hässäkkä. Ja muutama ostos. Elpalle legosetti, ja vaimolle kotiin vaatepuolelta jopa ihan mielestäni ok valinta.

Viimeinen päivä meni nopeasti ja mukavasti, ja pian oltiinkin jo matkalla kentälle. Lentokentältä tarttui mukaan Mt. Gay.. barbadoslaista erinomaista tummaa rommia. Kohtuuhintainen. Muutoin lentokenttähinnat hämmästyttävät ja vihastuttavat. MITÄÄN suklaata tai maikeista ei kannata varmaankaan juuri mistään kentältä enää ostaa. Kaikki on aivan helvetillisen kallista. Ei nyt normisuomalaisen vuosibudjetissa mitään järkyttävää, mutta joku Toblerone jonka saa kaupasta 5,90 maksoi yhdessä mestassa 11 egeä.. . Tietysti voisi olutpoliittista sanontaa mukailla ja sanoa, että suklaa on aina hintansa arvoinen. Ja rommi. Coach Jori, joka vietti aikansa pääasiassa vanhempien tyttöjengien seurassa tuli samalla lennolla kotiin, ja ehti myös Praguen mestoilla olla mukana muutaman tuopposen ääressä. Käytiin kosmetiikkaliikkeesä sprayaamassa testerituoksut niskaan, notta kotimatkalla ei hiki puskisi läpi.

Kotiin. Finnair lennätti mukavasti, otin jälleen kahvin ja 1,2 desiä vettä. Ei kolmioleipää. Stadin päässä kaikki toimi kuin junan vessa ja ennenpitkää oltiinkin Mikkoloiden järkkäämässä taksissa kiitämässä motaria kohti kotia. Aivan äärettömän hieno reissu oli tullut päätökseen.

Tässä vaiheessa, tätä kautta, vielä suuret kiitokset kaikille mukana olleille. Pelaajat ja taustajoukot tekivät tästä matkasta sen mitä se oli.

Ansku, Kapsu, Mixu, Laura, Taimi, Sonja, Ronja, Nopi, Viivi, Nea, Jenna, Aada, Lotta, Cridu, Tomppa, Sari, Rami, Minna, Liisa, Matti, Helena, Timi, Domive, Anne, Unto, Katariina, sekä Tuija ja Janne! Kiitokset yhteisesti ja erikseen jokaikiselle.

PS. Tuo -no surface, all feeling- ..tuli vaan mieleen, että oltiin ikäänkuin pintaa syvemmällä, koettiin kentällä ja kentän ulkopuolella todellisia ilon ja surun tunteita. Jos joku googlamatta arvaa/tietää mistä tuo tulee, niin ansaitsee Jupun maagisen rommidrinkin.. :)