Prahan jälkeinen elämä on käynnistynyt. Unille ma-ti yönä n klo 03.00 ja tiistaina jo leffassa tsekattu noita alkuperäisiä Minioneita. Niitä riitti myös energisissa horneteissa, eli eläväiset PSS Hornets tytöt, jotka taistelivat viime viikolla salibandyn suurimmassa junnuturneessa Prague Gamesissa. Tässä tuhti yhteenveto! :)

MA 6.7

Suuri osa joukkueestamme, joka koostui 13 pelaajasta ja suunnilleen samanmääräisestä taustajoukkoryhmästä, lähti jo maanantaisella aamukoneella kohteeseen, varmistamaan parhaat paikat Hotelli Monican terassilta ja allasalueelta. Meidän pesue, minä ja tytöt, sekä muutama muu olivat vuorossa vasta klo 17.35 lähtevään putkeen. Kun nuorimmainen ja äippä päättivät lähteä maanantaita viettämään lintsille, niin 'pääsimme' lentokentälle jo hyvissä ajoin. Vain viisi tuntia ennen koneen lähtöä. Ensimmäinen matkalaukkujenlapuntekokone aka boardingpassiautomaatti saatiin jotenkin jumiin, mutta kun seuraavasta sylkäisivät tarvittavat dokumentit ulos, ja kun saimme laukutkin toimitettua baggagedroppiin, niin avot; valmiita oltiin ja enää 4 h ja 45 minuutia koneen lähtöön. Noh, Burger Kingit ääntä kohti ja pikkuhiljaa turvatarkastuksen läpi.

Likoille limut ja iskälle pakollinen Oak Barrel siider/selfie -yhdistelmä. Muita matkalaisia saapui pikkuhiljaa paikalle, vain saadaksemme sopivasti txt viestin, jossa ilmoitettiin lennon myöhästymisestä. Vähintäänkin semifiinistä Wine & View baarista löytyi tilanteeseen sopivaa kuplajuomaa. Ja vain vajaan seitsemän tunnin kenttähaahuilun jälkeen olimmekin jo koneessa.

Finnair tarjosi varsin anteliaasti kahvia, teetä, vettä ja mustikkamehua! Tilasin röyhkeästi kahvin lisäksi noin snapsilasillisen verran vettä. Kiskaisin huiviin samantien. Ei tarjonnut lisää. Hitusen nälätti, mutta jätin tällä kertaa yhdeksän euron kolmioleivän tilaamatta. Skidit lepäsivät, ei juomaakaan.

Prahassa myös mailakassit tulivat nopeahkosti. Siirryttiin matkatavaroiden kanssa takseja kohti, ja toki hilpeyttä aiheutti tilaamani taksikuljetus, kaveri oli kyltin kanssa vastssa, ja tietty rouheasti Sir -etuliitteellä.. Luonnollisesti nappasin kuvan. Minä + likat, sekä pelurit Kapsu ja Ansku, jotka asuivat hotellissamme ilman vanhempiaan, siirryimme tilataksiin, ja hotellille.

Monica oli pienehkö, kulunut, ja hiukan hankalasti tahdon portaita muistuttavan helvetillisen mäen päällä. On the plus-side, rauhallinen, viihtyisä terde ja kiva uima-allasalue. Huone oli melko ahdas, mutta meille sattui jopa tilava terassi jonka oven aukipitäminen viilensi ilmastoimatonta huonetta mukavasti öisin. Eiköhän täällä viikon saisi menemään.

TI 7.7

Aamusta herätys, ja aamurutiinit, jotka tulisivat varsin tutuksi seuraavina päivinä. Maanantia illan viimeisessä norskiputkessa saapuneet Virrat tulivat sopivasti hotellin niinikään tutuksi tulevalle terdellä, jossa Prahan sametisessa yössä nautimme parit iltapalajuomat. Kohtuullisen aikaisin kuitenkin tapahtui unillemeno. Joten melko pirteänä kaikki n klo 9 jälkeen löytyivät aamiaiskulmauksesta, ja lautasella nakit, munakokkelit, sämpylää, ja lettujakin, joita oudosti jokatoinen aamu joku oli vääntämässä.

Tiistain ohjelmassa oli harjoituspeli. Turnausranneke ei ollut vielä voimassa julkisissa ajoneuvoissa, jotka muuten toimivat loistavasti Prahassa. Joten kokeneempaa turnauskävijää saatiin avuksi kun Levälammen säbäperheen päät opastivat meitä. Käytiin lähiravintolassa lounaalla. Maistui. Yritin kysyä mistä voi ostaa lippuja, keskustelu oli yksipuolinen:

- Do you know where I could buy tram tickets?

' tyhjä katse'

- Umm, ok.. we need tickets! for bus? or tram?

'tyhjä katse, pieni idioottimainen hymy'

- TICKETS TO BUS, OR METRO, WHERE?

'katse. edelleen tyhjä' enää en yritä artikuloida, vaan jatkan melko sujuvalla jenkkimurteen omaisella äänellä:

- Have you been in a conversation before? It's kind of like.. your turn now..?!'

Lähtee pois, mietin että saanko vastauksen vai turpiini. Nuori mies tulee, ja kysyn häneltä. 'Go there and there. Busstop!' 'I can buy tickets from the bus?' , kysyn.  Mies vahvistaa: 'Busstop there!'  Ok, fucking fantastic..

Eli liikkelle pizzapaikasta jossa kukaan ei yrittänytkään puhua englantia, pienen arpomisen jälkeen, ratikalla kaupungin toiselle laidalle Tatran halliin, ja peli sveitsiläistä Zugia vastaan.

Lämpötila ulkona oli n 38 astetta varjossa, joten oli hienoa astella vanhaan, kulahtaneeseen halliin jossa oli vain muutamaa astetta lämpimämpää. Saavuimme hallille mukavasti 5-10 minuuttia ennen peliä. Joten nopeat pallolämmöt, ja pelille, joka meni totutellessa olosuhteisiin. Kuitenkin kovahkosta vastuksesta 3-2 voitto, ja takaisin kohti hotellia. Minä, Coach Cridu, manager Tomppa, siirryimme sivuun, ja lähdimme suunnistamaan kohti kisatoimistoa, hulppean O2 areenan vieressä sijaitsevalle ostarille. Ylihintaisen turistien oppirahamaksun, eli kusetushenkisen taksikyydin jälkeen pääsimme perille, joten nopeasti puuttuvat lispassin hanskaan, ja salaman baariin juomaan halpaa viinaa/kaljaa/viiniä, jotta kompensoisimme sillä kusetustaksin. Takaisin tullessa kyyläsin kännykkäkarttaa ja taksamittaria niin tiuhaan että kuskillakin oli vaikeuksia keskittyä ajamiseen. Onnistui kuitenkin, sillä kertaakaan nopeus ei tainnut laskea turhan lähele rajoituksia.

Toinen ilta, ja suurin osa taustoista viihtyi hotellin terdellä. Mahtava keli, ja tarina lensi. Noudatimme ainakin managerin ja Sir Virran kanssa hyvää ohjenuoraa juttujen mauttomuuden suhteen. Eli rajahan löytyy parhaiten kun astuu sen yli. Kun puolen yön jälkeen ajatus kulki lähes yhtä hitaasti kuin sanojen muodostus, niin huomasin että paikallista laatuviiniä oli virranut kolpakollinen liikaa kupoliin. Onneksi baari sulkeutui, sillä myös muilla olisi teoriassa ollut mahdollisuus ajautua bileraiteille. Yöunet kuitenkin mukavat, pitkälti kiitos hieman viilentyneen yön ja aukinaisen partsin oven.

KE 8.7

Day one of the tournament. Kaksi peliä edessä, alkuiltapäivästä ja 18.30 illalla. Aikatauluun sopivasti siis myöhäinen, tukeva aamiainen. Jälleen samat pari nakkia ja kokkelit lautasella, maukas omppumehu ja esanssinen aplarimehu, sekä puolikas keitetty kananmuna. Kaksi aamua, ja jo nyt vahvasti aamurutiinien uhri. Pieni lepohetki vielä ja kohta ratikalle. Saamme jälleen opasapua, mutta tämä retki osoittautuu helpoksi ja nopeaksi. Halli on lähellä, ja puitteet miellyttävät. Ruoka oli halpaa ja hyvää, ja vaihtoehtoja oli monia. Myös kannattajilla oli mukavaa; kalja ja siideri olivat halpaa. Kolme kappaletta Crowmooria alle 5 eurolla. Ne huuhtoutuivat janoon ensimmäisen pelin jälkeen. Tunteet nousivat yllättävän pintaan, kun taisteltiin kovaa ruotsalaista Huddingea vastaan 2-2 tasuri.

Tarkempi tutkiminen Hamr hallin ympäristöön viesti urheilukulttuurista ja -puitteista. Upeat Beach Volley kentät, jotka myöhään illallakin olivat täynnä ja loistivat upeassa iltavalaistuksessa. N. 10 kpl hyviä massakenttiä tennikselle. Sir Virran kanssa sovittiin että yksi matsi pitää reissulla ottaa. Myös näppärä tekonurmipienfudiskenttä lötyi alueelta. Lähistöllä oli myös rantaa, jossa osa taustoista kävi kävelemässä.

Illan pelissä tuli vastaan oikeastaan ainoa kohtaamamme hieman heikompi joukkue. Tsekkiläinen Chodov kaatui 12-0, ja suuntasimme taas kohti hotellia. Iltapalaranskikset putosivat suurelle osalle likoista, muutamat aikuisista nauttivat hotellin ravintolan antimista, kun taas osa siirtyi läheiseen pihvipaikkaan. Terassiosio jäi kaikilta lyhyeksi tänä iltana.

TO 9.7

Turnauksen kakkospäivään oli meidän osalta laadittu vain yksi peli. Muissa lohkoissa oli 5 jengia, mutta meillä 4. Taustaosastot olivat järjestäneet joukkueelle safkapastat hotellille, toimivaa ja maukastakin. Aamupalan jälkeen päivä jatkui tytöillä tutusti uima-altaalla. Tässä vaiheessa kuvaan astuivat myös hotellissa asuvat ruotsalaispojat, jotka olivat niinikään turnausmatkalla. Ensikontaktien jälkeen alkoivat kovinkin hyvin viihtyä toistensa seurassa. Sopivaa vastapainoa turnauspeleihin. Ensisävelet suuritunteiselle ja dramaattiselle loppuviikolle oli kuultu.. :)

Aamupäivästä ehti tehdä tutun mäkiharjoitteen; ensin leikitellen ahdas porrasmäki alaspäin tielle, ja siitä melkoisen jyrkkänä jatkunut alamäki lähimmälle Penny Marketille. Hedelmää, vettä, suklaata (mulle), kolmioleipä (halvempi kuin Finnairin) ja viiniäkin kassiin ja samaa reittiä takaisin. Matka tosin kesti ylöspäin n. vartin kauemmin kuin alas. Vakuutin itseni että se johtui ostosten painosta.

Iltapäivästä ratikkamatka harjoituspelistö tutulle Tatranille, jossa vastaan laatikkoon hyppäsi kova tsekkejengi Teplice. Muutama pelottavankin näköinen iso ja vahva tyttö, mutta sopivasti oli kiukkua meilläkin. Jengin kuopus taklattiin puolpuihin alkuminuuteilla, ja vihut siirtyivät johtoonkin. Mutta meidän taistelijat näyttivät luonteensa ja noustiinkin hienoon 4-1 voittoon, samalla lohkovoittoon, ja ansaittiin vapaata shoppailun ja uima-altailun muodossa. Ja ok, poikien seuraakaan ei erikseen kielletty..

Metrolla siis ostarille, jossa (pika)ruokailua ja shoppailua. Itse testasin pitkästä aikaa KFC:n eli Kentucky Fried chicken ketjun, josta olin jo hetken haaveillut. Rapeat kanapalat olivat kyllä loistavia, joskin stripsit hiukan löysiä, ja siltä osin ei odotusta vastaavia. Muutoin erittäin bueno. Toimisi kotimaassakin mainiosti väsyneiden mäkin ja hesen rinnalla. Jonkin verran osalle tarttui ostoksia mukaan, ja intoa riitti vielä hotellielämäänkin. Aikuisten ilta jatkui tutusti terassilla, mukavissa, äänekkäissä ja naurun värittämissä merkeissä, mutta ei erityisen myöhään, ja toki ilman ylilyöntejä. Olihan perjantaina klo 11.30 alkava playoff päivä edessä.