Klassisesti jäi taas pohjoisen reissu väliin. Pari vuotta sitten sattui naisedarin pelireissu Oulu-Kajaani perheen Kreikan reissun kohdalle. Tänä vuonna oltiin jo pitkä viikonloppu Barcelonassa varattu, kun samalle lauantaille arvottiin C tyttöjen SM:n pisin turnausreissu eli Haukipudas. Eihän siinä vaihtoehtoja ollut, joukkue jätettiin, ei nyt pulaan, mutta.. jätettiin kuitenkin, kun Kilpiän pariskunnan kanssa torstaina lähtö koitti.

Keskiviikkona 28.10 vedettiin pelkälle SM joukkueelle vielä valmistavat treenit, joista muodostui alkukauden huonoimmat. Laiskaa, saamatonta, keskittymätontä.. you name it. Pienet juoksuherätykset väliin eivät juurikaan auttaneet, päinvastoin, fyysisten ja henkisten vammojen johdosta väki väheni. Loppuvenyt näyttivät siltä että kaikki toivo ei ollut mennyttä, mutta pääkoutsi siis valmisti joukkueensa kauden paskimmilla treeneillä, ja poistui vihellellen takaovesta pakkaamaan.. 'my work here is done..'

Torstai 29.10.  Aamuherätys vielä as usual. Skidejä kouluun. Koirat Myrskylän suuntaan luottohoitolaan. Pieni setback ennen kentälle lähtöä, kun mummi toi migreenisairaan vanhimman lapsen kotiin. Näkö sumentunut, puhekykykin hukassa, joten Oulun kokoonpanosta tippui yksi pois. Noh, onneksi mummi ja famu jäivät pitäämään huolta jälkikasvuista.

Flightplan oli siis Lufthansan lennoilla, ja parin tunnin Frankfurt stopilla edetä ikuiseen kaupunkiin, hold on, se oli Rooma? Noh, kohteena siis eurofudiksen mekka, eli Barcelona, jossa jalkapallo on uskonto, yhtä fanaattinen kuin islam, ilman turhia pommituksia. Helsinki-Vantaan lähtöportti oli kaukana Oak Barrelista, joten perinteiset lähtöbisset ja -sidukat vedettiin jossain kahvilassa jonka nimi ei ollut ilmeisen iskevä, koska siitä ei ole muistikuvaa. Maistui kuitenkin. Ja ei ollut yhtään edullisempaa kuin ennenkään.

Koneeseen ajallaan. Lufthansalla saa vielä pikkusuolaista ja virvokkeita veloituksetta, joten viiniä tottakai! Ja reissun lentokonekolmioleipä osa 1/4 koettiin. 'Beef or Cheese?' kysyi lentoemo vahvalla saksalaisella aksentilla. Vaikka 'cheese, please' olisi rimmannut komeasti. niin beef oli valinta, ja maukaskin vielä. Maustekurkkua välissä jopa..

Frankfurt toimi välistoppina mainiosti, suosittelen! Pientä evästä, ja skumppaa, ja pikkuhiljaa kohti Barcan lentskaria. Vaja pari tuntia, ja yhtä kolmioleipää myöhemmin laskeuduttiin. Taksi jätti meidät lähelle hotlaa, johon ei ilmeisesti ihan viereen päässyt, mutta ohjeisti sujuvalla englannilla ja parilla käden liikkeellä: 'there, there and there'.  Just. Ei voi mennä väärin, eihän..?  Muutamat harha-askeleet matkalaukkujen kanssa, jotka onneksi olivat mallia pyörillä/vedettävät, mutta hotelli Ronda löytyi viimein.

Hotelli Ronda on juuri sellainen paikka, joka saa varmasti arvosteluja laidasta laitaan. Miinuksia: varsin riisuttu kalustus huoneessa. Suihku toimi semiok. Ei jääkaappia. Plussat: sijainta erittäin hyvä, aamiainen sisältyi hintaan, ja oli oikein hyvä. Ystävällinen palvelu. Ja varsin edullinen. Eli jos nyt ei ihan luksusta vaadi, niin ei juurikaan moitteen sijaa, ja hinta-laatu erinomainen. Suosittelen lämpimästi, kelpaa varmasti, paitsi jos ei kelpaa.

Koska Frankun välipala ja tuplakolmioleivät olivat sen verran täyttäviä, niin päätettiin loppuilta pärjätä snäckseillä, ja suklaalla. Ja juomalla. Hieman likaisten rillieni takaa haukansilmä paikallisti tiskin takaa pilkottavan Brugal rommipullon. Mr. Kilpiä oli tilanteen tasalla, ja parin litran kokis oli samantien hyppysissä. Game on! Muutamat drinkit, suunnittelut pikkuhiljaa unille.

Perjantai 30.10   Aamulla herätys, ja kohti aamupalaa. Ohuesti kaikkia mietitytti mitä on tarjolla, mutta paahtoleivät, murot, leikkelevalikoima, jogurtit, sekä munakokkeli+nakit toimivat. Kahvit päälle, ja kohti kaupunkia. Säätilaa oltiin katseltu huolestuneina muutaman viikon ajan, mutta aurinko ja +20 ja vähän sen päälle oli erittäin toimiva. Metroliput automaatista, ja näin oli suurkaupungin ensimmäinen etappi maan allakin menestyksekäästi vedetty.Timpan kanssa opastimme seurueemme 'suorinta' tietä kohti pientä kukkulaa, josta lähti hulppea köysirata kaupungin yli kohti rantaa.

Rannalla varpaiden välimerikastelun jälkeen löytyikin viihtyisä rantabaari, jossa päivän ensimmäinen sangria suuntasi kohti ääntä. Uskomattoman kokoisten huvijahtien vierestä suuntasimme rantakatua pitkin kohti pääkatua, La Ramblaa, joka ei nyt ihan erityisesti säväyttänyt. Ramblalla hinnat ovat melko kookkaita esim ravintoloissa, mutta lukuisilta sivukaduilta löytyy ravintoloita ja muita putiikkeja, näitä pikkukatuja on varmasti mukava kuljeskella. Me hyppäsimme metroasemalta kohti kuuluisa Sagrada Familiaa. Aikamoinen pytinki, palan matkaa Porvoon Kirkkoakin suurempi. Hinnat ja jonot tekivät sen että sisään ei pyritty, mutta lähistöllä nautittiin sitten myöhäinen lounas. Sangriat ja kana-annokset ajoivat asiansa viihtyisässä ulkokupilassa, jota ei häirinnyt edes kerjäläinen joka jähmettyi seisomaan viereemme jonkun skidin kuvan kanssa, jonka on ilmeisesti aiemmin omalla iPhone kutosellaan ottanut.  Kohta tuli trubaduuri, veti pari biisiä ja tuli pysymään josko pidimme musiikista. 'Would you like to make a contribution?'  No thank you, maybe later, viljelin vastaukseksi, mutta heebo veti johtopäätöksen ja siirtyi eteenpäin.

Seuraava trubaduuri iski metrossa, vetolaukulta näyttänyt paljastuikin äänentoistolaitteeksi, ja kohta alkoi E tytöt kokoinen pikkuherra vetää heleällä äänellään paikallisia ikivihreitä. Semmottia.. Hotellilla pienen refreshuksen jälkeen tutkiman vielä lähiostaria ja -ympäristöä, josta lopulta päädytään Timpan kanssa Bracafehen hotellin viereen. Kahvista en tiedä mutta viini ja sangria on ihan bra. Hyvä tovi vierähtikin tässä, ja koska kolmioleivät olivat jo unohtuneet, niin listalta iltapalaksi vielä Club Sandwich. Tämä olikin ihan maukas, vaikka sandwich tarkoittikin nähtävästi hampurilaista..

Lauantai 31.10     Aamutoimet, voidaanko sanoa jo rutiinien mukaan. Avauskohteena tänään unelmien teatteri, eli FC Barcelonan kotistadion, Nou Camp. Matkat kun varattiin, niin taskussa oli jo liput huippupeliin Villarealia vastaan, mutta nämä pirun katalaanit siirsivät sen sitten viikolla eteenpäin, mahduttaen kuitenkin tälle lauantaille vieraspelin jossain Madridissa.. Onneksi Camp Nou ympäristöineen ja kauppoineen oli aikas huikea mesta. Virällinen fanikauppa, kolme kerrosta kaikkea mahdollista, ja osassa sälästä oli hintakin yllättävän kohdillaan. Virallinen pelipaita toki satasen, mutta Ramblan sivuilta löytyy hyvälaatuisia semivirallisia, joihin painavat pyynnöstä numeron ja nimen, alle 40 egeä. Stadionvisiitin ja pienen virvoittelusession jälkeen kohti Heron City ostaria/outlettia, metroon jälleen ja varmoin askelin mentiin ensin melkein kaukojunaan, ja sen jälkeen yhtä varmasti väärään metroon, ja väärään suuntaan. Saavutettiin yhteinen konsensus siitä, että naisten piikkiin meni.

Samalla tuli seurattua omien taistelua Oulun suunnalla. C tyttömme nappasivat emäntäjoukkueesta rutiinvoiton, mutta seuraavassa, vain yhden pelin tauon jälkeen Loisto Turusta sai kunnian katkaista oli vuoden kestäneen tappiottomien sarjan. Tasainen ja hyvä matsi kääntyi Loiston 3-2 voitoksi. Mutta tästä on ihan hyvä jatkaa. Myös meidän jatkaminen onnistui kun löydettiin tie oikeaan suuntaan menevään kulkuvälineeseen.

Heron Cityn kulmilla löysivät meille pari kpl junnupelejä pikkastadionilla. Siinä teille, fudistahan te halusitte katsomaan.. :)  Heronin ostarilta tutusti virvokkeet parissa eri kuppilassa, joista maan tasalla oleva enmuistanimea ei ei tarjoillut englannin kielta, ja viinilasillisen tilauskin tuli yllärinä, kun kaveri selosti jotenkin että tässä pullo, ei kylmää. Menköön. Tuli sitten kohta tarjoilija selostamaan paikallisella kielellä jotain, jota ei ymmärretty. Piti pienen tauon ja yritti uudestaan. Koska meidän espanjan kielen taito ei ollut ratkaisevasti parantunut kymmenessä sekunnissa, niin joutui jo vähän tiukemmin ohjeistamaan kaveria hakemaan jonkun joka auttavasti edes osaisi selittää mistä kyse. En suosittele. Kakkoskerroksen Barcelona-Sydney bar sen sijaan onnistui palauttamaan uskon tähän paikkaan. Shoppailtiin myös muistaakseni vähäsen.

Illalla suuntana Ramblan ympäristö ja suositelut Plade Reial aukio, josta raventeli Les Quintze Nits. Paikallistenkin suosima, johon muutama minuutti jonotettiin jopa sisään. Listan hinnat olivat yllättävänkin huokeat, noin kympin korvilla, vaikka lisäksi joutui tilaamaan erikseen lisukkeet, eli riisin tai jotkin potut. Itse otin listan kalleimman setin, eli alle 14 egeä kustantaneen lampaan joka oli erinomainen. Timpan piffi oli oikein hyvä ja naisten kana-annoksetkin melko ok, eli hinta-laatu toimi, miljöö hieno, palvelu tutusti ei ihan kreikkalaistyyppisen hyvää. Suositeltava. Samalta aukiolta löytyi muitakin mestoja, eli ehdottomasti kannattaa tulla syömään, lounaalle, tai drinksuille tälle aukiolle!

Sunnuntai 1.11    Viimeinen päivä, joten aamusta liikkeelle, ja kohti Placa de Cataloniaa, Ramblan pohjoispäähän, johon käveli hotelliltamme todella nopeasti. Kauppoja muutamat läpi, ja pikkuhiljaa kohti satamaa, eli parin kilometrin mittaisen pääkaudun eteläpäähän. Oltiin niin reippaita poikia Timpan kanssa, että ansaittiin stoppi, ja eiliseltä Placalta valikoitui aurinkoterde, jossa tutut oluet ja sangriat virtasivat. Siitä matkattiin rantaan kohti Maremagnum ostaria, joka on auki joka jumalan päivä, eli jos olet pyhänä Barcelonassa, ja haluat shoppailla, niin tämä mesta on ok, ja always open. Jos haluat shoppailla, noh, esim hotelli Rondan vieressä olevassa viihtyisässä Merekeskusta muistuttavassa kojukujassa, niin sitä ei kannata jättää viimeiselle sunnuntaille, totesimme..

Onneksi akuutimpi shoppailutarve oli tyynnytetty, ja ennen illallista ansaitut brugalkolat tuli sitten kumottua. Tuo kiinalainen rafla tuossa vieressä houkutteli, bongattiin se ekana iltana, ja haisteltiin tilannetta lauantaina. Oli silloin kiinni, ja samaten nyt. Eikun taksi alle ja Ramblalle,koska kiinalaista piti saada. Nopeasti löytyi ja maistui. Kinkkisafka ei kyllä koskaan petä.

Maanantai 2.11    Taksi oli tilattu hotellille klo 7.20 joten toiveet seiskalta alkavasta aamiasesta olivat relaistiset. Munakokkelit eivät kuitenkaan ehtineet pöytään kun piti jo hypätä n 200 kiloisin 80 vuotiaan setäihmisen kyytiin, joka hengitti yhtä raskaasti kuin.. 200 kiloinen vanha äijä. Varmistin tasaisin väliajoin että seppä oli hengissä, mutta muutamaa puolivahingossa tapahtunutta kaistanvaihtoa lukuunottamatta päästiin hyvin lentokentälle.

Lento oli hiukan myöhässä. Tunti ja 40 minuuttia vaihtoaikaa, antaa hiukan liikkumavaraa mutta ei paljoa. Vartin extraodottelu vielä koneessa, ja liikkeelle. Vieressäni istunut kanadalaismies jututti puolet reissusta, ja ehdittiin käydä läpi kanadan luonnonvarat, kaivostyöt, maahanmuutto, hintataso, meksikolaisten siirtyminen jenkkeihin, Suomen hallitus, EU, pakolaiset, elämäntavat ja muutama muukin asia. Sitten reality check, ja katsoi jatkolennon Toronton boardingin alkavan klo 13.40. Kello näytti klo 13.35 kun laskeuduttiin. Lentoemo kevensi tahattomasti tilannetta 'Welcome to Frankfurt...  We have just landed here'  ja sitten pidempi tauko. No shit, really?!!!  Sitten vielä 10 min odotus kun jumbojetti oli paikalla mihin meidän piti päästä. Kanukkineito käytävän toisella puolella tuskastui myös, toinen lento Montrealiin lakoi lastaamisen 13.50.  Toivotimme onnea, tarina ei kerro miten kävi..

Meillä ei hätää ollut. Ehdittiin hyvin jopa Pretzel stopille, vaikka vatsanpohjaa täytti vielä kolmioleipä 3/4. Oluille tai lisätuliaisille ei jäänyt kuitenkaan aikaa, sillä melko suoraan koneeseen mentiin mekin. Viimeinen etappi ja lentokoneen lisäksi myös tuttu 'beef or cheese?' kysymys jälleen ilmassa.

Loppu sujui kommelluksitta, ja illalla oli kotona sitten taas koko perhe, kun dogitkin oltiin saatu hoidosta back. Paluu arkeen ja heti valmistelemaan nuorimmaisen Halloween synttäreitä, but that's another story..