’Ok, this might be a bad idea..’

 

The Prague notes – 2019 edition

Ok, so where was I…   Hankala paikka kylmiltään muistaa mihin tämä jätettiin, mutta kokeillaanpa herättää henkiin tätä osiota netin takanurkasta. Ja mikä onkaan parempi paikka aloittaa raapustaminen, kuin pienimuotoinen tyhjiö, joka ehti muodostua pikkuhetkeen jälkeen jälleen upean Praha-reissun, ennen kuin arkiaskareet veivät taas mukanaan.

Blogin otsikko pitänee pieniltä osin paikkaansa vielä; Erakko? noh, sillä omalla jännällä tavallaan, joka jostain kirjoituksesta aukeaa osittain. Sählyääliö? ..noh, sählyssä mukana, ja definitely ääliö. Pokeri? Hyvin pienesti netissä ja vielä pienemmin livenä. Painonpudottaja? Hell Yes, nyt ja aina. Viisaudet? Sure….  Blogin suhteen on esitetty aika ajoin toiveita, lähinnä että älä aloita, mutta toiveiden vastaisesti; here goes!

Asiaan!: Homman nimi on siis Praha, johon suunnattiin tällä kertaa Porvoon Salibandyseuran A-tyttöjen kanssa turnausreissulle. Neljä vuotta siis kulunut reissusta, josta raportoin täällä aiemmin, ja tuolloin mukana osin samoja likkoja, silloin ikäluokkaa C-tytöt. Tähän väliin mahtui myös raporttivapaa 2017 tehty B-tyttöjen vastaava matka, ja nyt siis monella jo kolmas kerta vuorossa Tsekin helmeen. Pidemmittä puheitta, hypätäänpä matkaan:

KE 7.8   ’Ei kaikista jouhevin matkapäivä’

Meidän huushollissa kello soi aamulla 3.25, eli näppärästi vajaa pari tuntia nukahtamisen jälkeen. Prahaan matkasi kokonaisuudessaan jälleen laaja rytmiryhmä, 16 peluria + 15 vanhempaa, including Coach Kana, Manager Pete, sekä meikäläinen, apukoutsi. Suurin osa matkasi Finskin aamupäivälennolla, osa saapui iltapäivästä, mutta minä olin suuressa viisaudessani varannut Frankfurtin kautta lennot, ja lähtö oli rapsakasti klo 6.00. Noh, ollaan hyvissä ajoin kohteessa, ehtii levätä päivällä!  Or so I thought.

Lufthansan turvalliset saksalaiset siivet (hups, täysin tahaton ja mauton viittaus German Wingsiin) toimittivat meidät varmasti Frankkuun. So far so good. Matkassa meidän seurueessa kahdeksan pelurilikkaa, ja kaksi ’vastuullista’ vanhempaa, mä ja Kana. Parin tunnin välilaskun aikana ilo ylimmillään ehdittiin koko remmi kahvi/sämpylä jonoon, kun äänensävyltään pelottavat kilahdukset kuuluivat kännyköistä. Lentonne Frankfurt – Praha on peruttu!

Amanda oli ensimmäinen, joka analysoi tilanteen, ja mietti mitä tulee tehdä. Me Kanan kanssa analysointiin samaan aikaan Caesar-sämpylän ja salamipatongin plussia ja miinuksia. Pikkuhiljaa jatkosuunnitelmat alkoivat realisoitua: Mä, Kana, sekä Viivi, VenlaN, Nopi ja Ronja saatiin ihan ok jatkoyhteys, eli 2-3 tunnin extraodotus. VenlaO, Bebe ja Sonja saivat asetella piknikin terminaalin sopivaan nurkkaan vielä kolmeksi lisätunniksi. Amanda sen sijaan katosi jo portille, sillä katsoivat että miksei lennätetä likkaa vaikkapa vielä Wienin kautta.

Jottei homma ihan näin helpoksi mennyt, niin tietysti piti fixata Prahan pään kuljetukset uusiksi. Koska alun perin meidän ja suoran Finksi-lennon poppoon piti olla yhtäaikka Prahassa, ja meille oli kimppabussi varattu, niin joudun käärimään hihat, ja pyyhkimään sämpylän murut suupielistä. Meikäläisen projektina siis meili- ja soittorumba Prahan päähän. Ystävällinen asiakaspalvelija sanoi että homma klaari, auto tulee noutamaan 23 henkilön sijaan 13 hahmoa, ja meidät 10 parilla eri keikalla myöhemmin, vahvistus tulee meilissä. Hyvä Jupu, nohevasti hoidettu, nyt homma pelittää taas!  Or so I thought.

Vahvistus tulikin, mutta jotenkin olivat saaneet PSS Girls Floorball tilauksen muutettua. Kyltissä ja tilaajan kohdalla mystinen Oi Vehve On (selvisi myöhemmin, että nimimysteeri oli miesten jengi Suomesta niin ikään, epäselväksi jäi missä promillelukemissa tuo nimi oli keksitty). Hintaakin oli ilmestynyt sovittua enemmän, koska kyytiin oli lisätty Praha-passit, sekä 13 x 0,5 litran Budweiser. Varmistin vielä eka erän henkilömäärän ja sanoin että bisset voi jättää, ei olla niitä tilattu. Kiitti tiedoista, ja oli tilausvahvistuksesta poistanut Praha-passit. Bisset jäi.

Samalla kun selvittelin meidän muiden lennon numeroita, ja infosin niitä Praha-kuljetukselle, niin käytin hieman vaativampaa verbaaliviestintää, ja totesin että mun nimi ei ole Pekka, (terveiset oi Vehve onin Pekalle), ja sanoin että sysää nyt ne Budweiserit takas varastoon. Päättivät kuitenkin jumaperkele laittaa mulle yhtä tiukan paluuviestin, jossa vaadittiin kaikki lentojen numerot uudestaan! Olivat samalla sysänneet Budit piiloon, mutta hinta sama ja bissen merkki oli vaihtunut Pilsner Urguelliin!! Huusin Frankfurtin lentokentän aulassa melko voimalla jo että Voi xxxxx xxxxx xxxxx miten vaikeeta tää voi nyt olla…

Jos nyt skipataan muutama tunti eteenpäin, niin kaikki pääsivät hotellille, Amanda myös Wienin seikkailun jälkeen, vaikka pelikassi saapuikin vasta aamulla muutama tunti ennen ensimmäistä turnausmatsia. Ai niin, kuljetusfirman viimeisessä viestissä pahoiteltiin syvästi sitä, että oluiden tilaaminen olisi pitänyt tehdä aiemmin, eikä valitettavasti pystyneet sitä autoihin toimittamaan.

Logistiikkavastaavana (hyvin lähti, eikö vaan?) olin valinnut meille edelliseltä reissulta tutun hotellin Branikin, koska kesken loppuneet ranskalaiset, pienet huoneet ilman ilmastointia ja jääkaappia, sekä paikoin tyly palvelu jäi mieleen. Pitäähän nyt prkl uusienkin kärsiä!? Toisaalta edullinen hinta, viihtyisä terde, kiva piha-alue ja loistava sijainti toivat muutamia merkittäviä plussia valintakriteereihin. Ihan ekan reissun Hotelli Monica oli varattu, olisi ollut harkitsemisen arvoinen uima-altaan ja upean maiseman takia, vaikka nousu joen korkeudelta hotlalle oli pirullisen rankka, jyrkkä ja pitkä.

Iloisia ilmeitä näkyi heti hotelline terassilla, mikäs siinä hymyillessä kun on paikallisen panimon parasta vaahtopäätä tuopissa, ja lennotkin mennyt moitteetta, saatana… No, eikun nopea majoittuminen, ja kohtapuoliin Coach Kanan ja Manager Peten kanssa suunnattiin ratikka/metro yhdistelmällä kohti kaupungin toista laitaa, jossa piti hoitaa ilmoittautuminen turneeseen. Kyseessä massiivinen Czech Open, eli tällä kertaa aikuisten turnaus, jossa osallistuimme Naisten Avoimeen sarjaan. Aiemmin väänsimme siis Prague Gameseissä, eli junnuturneessa. Kirkkaimpiin valoihin siis!

Iltasafkat, kaupassa käynti, josta mukaan tarttui laadukas parin euron viinipullokin, ja pian oli päivä pulkassa. Illalla pidettiin pikku reissumöte likkojen kanssa, ja samalla myös vanhempien kanssa kohotettiin kolpakot kohti taivasta ja skoolattiin hienon reissun alkutahdit ilmoille. Reissuväsy oli jonkinlainen, ja heti seuraavana päivänä oli aikainen herätys, sillä klo 8.40 ja 10.40 peliajat eivät antaneet armoa!

TO 8.8  ’Let the games begin’

Kirjaimellisesti samat parin vuoden takaiset sämpylänoloiset oli aseteltu ei niin hulppean aamupalapöydän äärelle. Tiesin, että seuraavat viisi aamua tuo sämpylä tulee sisältämään pari kinkkusiivua, ja taidokkaasti keltuaisen ulkoreunat mustaksi loihditun kananmunan tsibaleita. Saman kahvikoneen näppäin nro viitonen tarjoili jotain kahvia muistuttavaa, se oli mun valinta. Toki vanhempien osastolta Rami lanseerasi kahvikoneyhdistelmän, jossa 3+8 näppäimillä pystyi taikomaan jo tsekkiläisen kahviperinteen kruununjalokiviä kuppiin. Sitruunainen hanavesi tarjoili sopivasti jännitystä myös sen suhteen, tarviiko ampua raskaalla tykistöllä huoneen vessan posliiniin.

Ironisesti hotellin parhaat puolet tulivat esiin heti kun poistuimme porteista. Avauspäivän peliareenana toimi meille konkareille erittäin tuttu Hamr Areena, jossa sijaitsi neljä säbäkenttää, 5 Beach Volley kenttää, ja hieman enemmän vielä tenniskenttiä. Vanhempia miellytti jälleen entisestäänkin laajentunut hulppean kokoinen terassialue, jossa oli täydelliset puitteet nauttia mitättömän hintaisia virvoitusjuomia.

Aiemmissa turnauksissa fiiliksellään ja hienoilla turnaussuorituksilla ihastuttanut PSS Hornets oli siis uusiutunut. Hornetteja löytyy enää koutsiosaston kotiuuneista, turhankin usein, mutta valkoisiin lämppäpaitoihin sonnustautunut yhdistelmä piti musiikin tahdissa iloista perinnettä yllä. Paikalla siis kapuna toiminut Sini, joukkueen junnuimpaan -03 osastoon kuuluneet Kili, Nea ja Emma, ja vanhimpaan nollanolla ikäluokan Amanda sekä mokke-Pinja. Väliin mahtuivat Sinin tapaan nollaykköset Marika, Bebe, Viivi, VenlaN, Ronja, sekä -02 syntyneet Jenna, Sonja, Nopi, Lotta ja VenlaO. Harmillisesti VenlaO ja Ronja kuuluivat loukki-osastoon ja joutuivat seuraamat pelit penkin puolelta.

Avausvastustaja oli helposti lausuttava tsekkiläinen, FBK Budejovice, josta tiedettiin… noh, nimi. Taitava nuori jengi tuli vastaan, ja 2 x 15 min kestäneen taiston jälkeen taululle 3-1 voittolukemat. Aika nopeasti päästiin uudestaan kehiin, ja legendaarinen slovenialaisporukka Olimpija Ljubljana vastassa. Legendaarinen lähinnä fudiksen puolella, sillä omassa google-feedissä pomppii edelleen jatkuvasti kyseisen seuran fudistuloksia. Aamupäivä saatiin pulkkaan 3-0 voitolla. Kiva startti! Jobin postia toki tuli, kun Jennan nilkka napsahti ensimmäisessä pelissä, ja turnauksen jatko oli vaarassa.

Loppuverkan jälkeen likat hajautuivat syömään, shoppailemaan yms. kuten odottaa saattaa. Hamrin massat kutsuivat seireenimäisesti; tästä ei pysty kieltäytymään, joten Coach Kanan kanssa otettiin tennisnelinpelit Ramia ja Jussia (ei se Neon2 duo) vastaan. Muiden vanhempien villin kannustuksen raikuessa Rami/Jussi kuritti meitä, ja otti voiton. Toki nähtiin ns tuloksen taakse, ja olimme peliin tyytyväisiä. Parempi ei aina voita.. 😊  Loppupäivän somefiidit muistuttivat kuitenkin piinaavan sinnikkäästi lopputuloksesta. Tarkempi analyysi omasta pelistä terävöityi myös. Liikkui kuin lehmä pakkasella, kääntyi terävästi kuin Ruotsin laiva satama-altaassa, ja löi palloa Stevie Wonderin varmuudella.

Anyhow, aurinko paistoi ja siiderit/oluet maistuivat. Hamr Areenalta löytyi myös kattava ruokatarjonta, joten kanafileet ja pasta-annokset löysivät tiensä tarjottimille noin kolmen euron korvausta vastaan. Iltapäivemmällä suurin osa oli ehtinyt siirtyä jo turisteja vilisevään vanhaan kaupunkiin, sekä keskustan liepeille baareihin. Pelurit eivät välttämättä turvautuneet turnausrannekkeen tarjoamaan ilmaiseen julkiseen kulkuvälineistöön, vaan Uber-taksejakin käytettiin, kohteina esimerkiksi vähemmän yllättäen merkkivaate-outlet.

Tenniksestä toivuttuamme suunnattiin suihkun kautta hotellin terassilla, ja kuivuuden johdosta tunne kurkussa oli jo vaativa! Oli Manager Peten lanseeraaman janokaljan aika. Itse en moiseen nesteeseen tunnetusti koske, eikä Branikin henkilökunta ymmärtänyt varautua siidereillä, joten virvoitusjuomana toimi valkoviini. Tällä kertaa oikean värisenä, koska ensimmäisen illan tilausyritys tuli punaisena lasiin. Pikkuhiljaa nälänkin jo koputellessa oli aika suunnata ytimeen. Kanan kanssa raivasimme tien vanhan kaupungin läpi terassin kautta Palladium ostarin yläkertaan, jossa oli viimein päivän ensimmäisen aterian aika. Running Sushi mestasta lautaselle löytyi tuttu Red Thai Curry, joka oli jälleen taivaita hipovan loistava. Todettiin muutaman muun vanhemman kanssa, että kun safka on näin hyvää, niin ehkä asiakaspalvelija voi hyvinkin näyttää siltä, että ei jmlt kiinnosta yhtään, eikä todellakaan tarvitse hymyillä kertaakaan.

Ilta päätettiin tutusti isomman porukan kera hotellin terdellä, ja turhan myöhään ei tainnut mennä kellään. Lämpö, tiukka liikkuminen ja aikataulu tekivät tehtävänsä. Perjantaina turnaus jatkuu kuitenkin ihan kohtuuaikaisin, kun kohdataan Cirkus Praha klo 9.40.