Olen salaa ylimielinen. Ärsyttävä kyyninen paska. Jälkimmäistä en edes salaa, välttämättä. Tunnustan välilläni leijuvani omilla leveleilläni, ja valheellisesti kuvittelen että nämä levelit ovat jotenkin muiden yläpuolella. Ehkäpä leijuminen ei olekaan se verbi, vaan vellon, mudassa. Muiden alapuolella. Havahdun joskus itse mielessäni arvioimaan kriittisesti jokaisen 'läpän' jonka kuulen, ja miettimään että ei helv.. Tietysti kun itse vedän siitä missä aitaa ei ole, niin se sopii tilanteeseen täydellisesti. Sarkastinen, välillä se mauttomuuden raja löytyy parhaiten asumalla sen yli. Täydellisesti in control vai täydellisen pihalla?

Odotetusti tartuin kiinni omaan erakkomaisuuteen lauantai-yönä, ja suuntasin keskustasta kohti kotia, rauhallisesti kävellen jopa maagisessa kesäyössä. Osittainen, vaikkakin erittäin harvoin toistuva perinne. Minä ja omat ajatukseni. Kännystä vielä juutuubi päälle, ja musat soimaan. Näin pystyy hyvin mietimään kaikkea ylläovelan tyylista epäoleellista, muutama booliruukullinen nautittuna.

However, lauantaista suuri osa meni kuitenkin täysin ilman erakkovaihetta. Homma käynnistyi hyvissä ajoin iltapäivästä, kun Sir Nurme sekä Coach Nyrhivaara saapuivat juuri nimetylle Jupun Rommiterassille aloittamaan rientoja. Samalla kun nimettiin takapihan terde viralliseksi, niin itse nimesin illan juhlakalun, ulkomaille suuntaavan Coach Römperin, 'Salibandyn The Chosen One' arvonimellä. Nyrhis kieltäytyi, mutta Sir Nurme suorastaan janosi maistaa terden nimikkodrinkkia, tummasta barbadoslaisesta rommista valmistettuna.

The Chosen One oli lähtökuopissa kohti uutta elämää, eli muutto Sveitsiin oli edessä, ja tänä aurinkoisenlauantaina oli tarjolla läksiäisbileet. Autokyydillä toiselle puolelle Porvoota, jossa Coach Römperi oli laittanut hommat ja käyntiin. Telttakatos, ja kylmäallas, josta juoma ei heti lopu. By the way, Römperi on sankari muutenkin; laihduttanut arviolta 35 kg viimeiseen pariin vuoteen. Ihan töitä tekemällä, eikä pelkästään ole riutunut sulkapallotappioden vuoksi.

Ruokaa, loistavaa jengiä, viiniä, boolia, ja tietysti pientä kisailua. Mölkkykalikat lenteli, ja Nyrhis otti mutaman voito itselleen. Illan virallisessa joukkuekisassa, oli vähemmän yllättäen minun jengi joka voitti. Realismi oli hallussa vielä, ja sisäistin että oma panos tähän oli varsin pieni.

Paikalla bileissä oli muunmuassa legendaarinen Coach HV, meidän tiimistä Coach Cridu, manizer Haakana, porvoolaisen salibandyn multiosaajat, kuninkaalliset eli pariskunta joka tekee niin paljon että ovat selvästi löytäneet kellon, jossa vuorokauteen on saatu 48 h, eli The Levälammet. Myös myöhemmin paikalle saapuneet, selvästi vahvaa turnauskestävyyttä omaava Lappeenrannan delegaatio, jossa mm. Goalile Guru Meukka, sekä aiemmin vain maineen perustella tietämäni Coach Pode. Osoittautuvat jo avauspuheen perusteella maineensa veroisiksi huumorismiehiksi. Joten juhliminen sille että saadaan Römperi maasta pois jatkui vielä voimallisemmin

N. 20-25 hengen vaihvuinen ryhmä oli siis paikalla, ja ilta meni mukavissa merkeissä, ja aika tyypillisen nopeasti kuten aina. Osa ehti löytää tiensä saunaankin, itse en tyypillisesti tähän junaan ehtinyt. Taksit siis pikkuhiljaa paikalle, ja kohti ydintä. LPR osasto odotteli kovinkin pääsevänsä kovasti kehuttuun Paahtimoon. Noh, kiva mestahan se on, ja nytkin terdellä oli mukavasti vilskettä, ja ilmakin oli aika mainio. Ja vaikka tämä nyt Römperin olohuoneena on toiminut, niin ei ehkä kuitenkaan mikään eteläisen Suomen bilekeskus ole kyseessä. Toisaalta vertailunahan oli Lappeenranta..  Lentokoneessahan tunnetusti kuulutetaan 'Hyvät matkustajat olemme lasketutumassa Lappeenrantaan, joten voitte siirtää kellonne paikalliseen aikaan, eli n. 20 vuotta taaksepäin..'  ..olihan siellä lentokenttä..?  joo, omat levelit, i know...

Ilmeisen vahvasti meni osalla, booli lienee tehneen tehtävänsä. Lyhyitä tuttavuuksia, mutta hauskoilta ja mukavilta ihmisiltä vaikuttivat. Siihen siiderit Pahtimossa vielä, kunnes tulivat ajamaan meitä sisään. Jotkut lakisäädökset vissiin. Ilmeisesti lähiasukkaita ei häiritse terden puheensorina ja muut äänet vielä n. klo 01.20, mutta v...u jos ette puoli kahdelta ole kaikki sisällä niin soitetaan poliisit. Ennakoin jo oman poistumiseni ja kävin joillekin sanomassa, että olipa muuten mukava nähdä pitkästä aikaa, mulla on se tyyli että saatan varoittamatta lähteä näistä koska tahansa.

Kun olin muutamat askeleet ottanut, kiittelin samalla illan todellisten isäntien, eli Coachin veljen Brou Römperin ja hänen vaimonsa Miran, vieraanvaraisuutta, mutta siis vain itsekseni, koska itse erinomaisena pitämäni pelisilmäni, oli pettänyt. Joten kiitokset tätä kautta! Isossa toolissa oli myös keittiön hana, josta valutin ehkäpä ratkaisevat isot vesilasilliset sopiviin väleihin. Siis join ne vedet, te saatanan vääräleuat, jotka kuitenkin etsitte tosta(kin) lauseesta jotain muuta..

Tilanne oli nyt siis edennyt vaiheeseen, jossa olin yksin matkalla kotiin, rauhallisesti kävellen, tuon n. ehkä kolmen kilsan matkan. Olen jo muutaman vuosikymmenen ajan kävellyt mielelläni kaupungista kotiin, jos nyt ei kaatamalla sada, tai itse en ole kaatumakunnossa. Varsinkin pikkuhiljaa pimenevät loppukesän/alkusyksyn vielä aika lämpimät yöt ovat kyllä huikeita. Eikä läheskään kaikki ajatukset ole noin masentavia kuin avauksessa kerroin. Tuossa ajassa ehtii kelailemaan paljon kaikkea, ja muistelemaan menneitä tapahtumia. Nyt oli hienoa että saatiin Coachille mukavat läksiäisbileet, kun jo tällä hetkellä ovat matkalla kohti Sveitsiä Goalie Kristan kanssa. Ei voi muuta kun onnea toivottaa molemmille, vaikka tietoa löytyy, että molemmat tulevat pärjäämään hienosti. Jos jos vaikeaa tulee, niin onneksi jengistä löytyy uutena myös toisen porvoolaisen superperheen, myöskin paikalla olleen Family Holmbergeiten, tytär. Elli '96, pärjää ainakin ja pitää sitten huolta Römperin autokunnasta, jos hankalaa tulee :) 

Jälleen kerran yhdet erittäin mukavat illanistujaiset takana, jossa mitä ilmeisimmin kaikki viihtyivät hyvin. Itselläni oli ainakin erittäin mukavaa. Maybe i still kind of belong here..