Tiistaille irtopaloja..

Hienoa, kun välillä keskelle arkea tulee 'near life experience'. Arki rullaa kohtuullisen rutiininomaisesti. Onneksi kyseisiä tapahtumia, joissa tuntee olevansa melkein elossa, on melkoisen usein. Odottelua. Työpaikkaa. Sarjan alkua. Matkaa. Joulua. Ok, ei joulua. Onneksi kaikkea on tiedossa lähiaikoina! Sellaisia että mennään pitkälle ylikin tuon -near- sanan. Välillä elämä on vaan sellaista ruotsalaistyylistä, vähän niinkuin mellanööliä, kaikilla on aika jees, muttei kellään tosikivaa.. mitählvettiä tuo nyt sitten tarkoittikaan, en tiedä..

C-tyttöjen SM-Sarja alkaa kohta. Sitä on odotettu jo jonkin aika. Aivan kivuttomasti homma ei ole edennyt kuitenkaan. Hyviä tyttöjä on paljon, which is nice. Muutamia kipeitä ratkaisuja on tehty. Viimeisen puolentoista vuoden aikana on tullut tutusti the shitside of junnucoaching. Jokainen päätös aiheuttaa lähes poikkeuksetta mielipahaa jollekin. Jenkeissä ja Etlä-Ameriikoissa junnuvalmentajiakin on ammuttu 'väärien' valintojen takia, ja Seurahovissakin kauluksiin käyty kiinni. Toivottavasti täällä ei nyt hommat eskaloidu liikaa, vaikka ymmärrettävä mahdollisuus on että kolhuja väleihin saattaa tulla. Tähän asti yöt on nukuttu ihan ok, vaikka tärkeä 'note to self' on opittu: Enemmän puhetta, palautetta, keskustelua, perusteluja face-to-face. Lesson learned. End of discussion.

Koska leipätekstissa lukee 'pokeria pelaava' niin sivutaan aihetta. Nettipeliitn vähentyneet helvetillisen paljon viimeisen parin vuoden aikana. Sama minilevelit, oma pelin taso sama, vihut kehittyneet. Officialpokerrankings sivusto kertoo, että viimeisen 8 vuoden aikana profittia on yhteensä äärettömän pieni nelinumeroinen luku. Laskekaa siitä tuntipalkkaa.. Eli töitä saa tarjota.

Tein comebackin Veikkauksen sivuille, löin pitkävetoa pari lapullista, ja jäin muutaman kympin voitolle!  ..joo, mietin vaan että ehkä halusitte tietää? Nou? Ok, just checking..

In other news.. Vain Elämää alkoi!!! Weeee, Antti Tuisku tulkitsee Anssi Kelaa toteutuu, ja mut löytää silloin takapihalta kuoppaan kaivautuneena. Jokainen vuodatettu kyynel on x määrä myytyjä levyjä. Ja sitten tuo hokeminen: aika ihmeellistä. että jokaisen kauden, jokaisen jakson ja joka biisin kohdalla 'päivän sankari' toteaa, että 'ompas ihanaa että JUST SÄ laulat just tän kappaleen!!!'

Kohta tulee vuosi täyteen siitä kun elettiin viime vuoden vastaavaa aikaa. Välillä pitää reflektoida (onks toi sana) taaksepäin elemässä: Viime kesällä kattovuoto -> korvaako vakuutus? no, mitäpä luulet.. Kesälomana alkuun pysäyttävä syöpädiagnoosi vaimolle, ja sitten ihan kohtuu mukava ja varmankin oloinen työpaikka lähti alta. Yrityksen edellisenä keväällä hallintaan ottanut rahoitusyhtiö myi meidän toiminnan kolmannelle osapuolelle, ja meidän myyntiorganisaatio (eli minä ja pohjoisen kollega) irtisanottiin. Kahdestaan painettiin pitkin Suomea, ja tällä alalla hankalana aikana vielä ihan hyvät myynnit saatiin aikaan. Sitten lyhyt, kylmähkö palaveri, ja ilmoitus että palveluksia ei juuri nyt enää tarvita. Business as usual. Vuosi menty nyt paikoin sumussa, mutta pääasiassa melko aktiivisesti valmentamisen, kodinhoidon, pihatulien, rommin (hyvin vähäistä!!), kesäiltojen, musiikin, treenaamisen (liian vähäistä) ystävien, matkailun (myöskin vähäistä..) parissa.

Onko kohta jo thanksgiving? Kaikesta vastoinkäymisistä huolimatta, sitä tuntee kuitenkin iloa kaikesta ympärillä olevasta, skidit, harrastusten parissa olevat ihmiset, vaimon huikean positiivinen asenne, muutamat hyvät ystävät lähipiiristä. Tästähän voisi taas löytyä joku elämänohje, liittyen asenteeseen ja hyvien asioiden arvostamiseen. Ja kyllä mä jonkun ison pokeriturtsin finaaliin vielä itseni luckboxaan!!! ja tänään otan illalla yhden Strongbown! Cheers!